Täällä sitä vielä ollaan, Kaisan ja Lasnen luona. Tero tuossa paistaa lettuja..Heh, ihan kun ei oltaisi herkkuja tarpeeksi syöpötelty:) Meillä Kaisan kanssa on ollut lokoisat oltavat, kun nuo miehet ovat hoitaneet (ja aina muutenkin hoitavat) nuo ruokapuolen jutut. Just eilen muisteltiin, erästä juhannusta kun Kaisan kanssa "jouduttiin" perunan keittoon ja olimme siitä ihan kauhuissaan. Emme siis ole mitään kokkausihmeitä:)
Juhannus on mennyt perinteisissä merkeissä, on syöty ja juotu, sekä tietysti pelattu kaikenlaisia pelejä. Koirien kanssa puuhasteltu mm. verijälkeä eilen rymyttiin metsikössä. Pesonen ja Maikku ajoivat omat jäljet ja niitten perään Claara ja Manta kävi haistelemassa jäljet. Yllätyin miten hyvin ne suoriutuivat niistä. Manta ja Claara ensikertalaisia. Claaraa vähän jännitti ja sitä sai houkutella välillä menemään eteenpääin, mutta Manta porskutti hienosti jäljellä. Mahtava juttu kun sai kokeilla moista. Kun olisi ylimääräistä aikaa niin enemmänkin voisi puuhailla kaikkea kivaa.
Lasne on nappaillut kuvia kaiken maailman ötököistä. Täällä tuntuu olevan jos minkälaista ötökkää. Toivottavasti Kaisa laittaa kuvia tänne blogiin. Ja aika hieno otos Kaisasta heittämässä tikkaa:)
Eilen kävimme äitiäkin moikkaamassa. Kikkakin oli siellä. Kirsi oli ahkeroinut ja pessyt äidin ikkunat, ajoi nurtsin ja mitä muuta lie puuhaillut. Kiva juttu kun äitiä autteli. Mulla koski eilen mahaan ja olin vähän aikaa "poissa pelistä", mutta onneksi se jossain vaiheessa helpotti.
Alkuillasta sattui ikävä välikohtaus. Altti pääsi karkuun narusta. Sillähän on semmoinen strategia, että kiinnihän minua ette ota. Se lähti juoksemaan sataa ja tuhatta karkuun... juoksi juoksemisen ilosta. No ei siinä muuta, mutta pelotti, että jos se juoksee tielle. Aluksi se palloili tuossa Mammiaisen tarhassa ja siitä pinkaisi tielle. En ole aikoihin itse juossut niin kovaa kun Altin perässä viipotin (kovaa ja kovaa, enpä minä kovin kovaa juokse, mutta kuitenkin). Altti lähti juoksemaan siis tietä pitkin ja jäi haistelemaan aiemmin tekemäämme jälkeä. Ajattelin, että nyt nappaan sen kiinni, mutta koirapa väisti ketterästi. Noh vastaan ajoi auto, minä huiskutan hulluna, että varokaa! Auto pysähtyi ja Alttia jännitti, se ei uskaltanutkaan ohittaa autoa. Koira kääntyi kannoillaan ja lähti juoksemaan tietä toiseen suuntaan. Perkele ajattelin, nyt se juoksee isolle tielle ja voi käydä köpelösti... Onneksi koira pinkaisikin naapurin pihaan. Kaisa sinkosi kun ohjus perään, näytti nimittäin siltä, että Altti on kakalla ja sen saisi napattua kiinni... Kaisa huuteli naapureille (olivat siinä pihassa vieraineen juhannusta juhlimassa, eivätkä olleeet moksiskaan).. No Kaisa ei saanut napattua koiraa kiinni. Minä olin sillä välin laittanut talon portin kiinni, ettei Altti sinkoa takaisin tielle. Kaisa sai ajettua Altin talon päätyyn jota reunusti aita. Altti ei yrityksestä huolimatta päässyt hyppäämään aidan yli vaan törmäsi siihen. Minä olin ennättänyt toiselle puolelle ja Altti oli siinä meidän välissä. Kyllä kuumeisesti mietin, että nyt se on napattava jos milloinkaan. Kaisa sai lopulta Altin kiinni. Talon isäntä tuli siihen jututtamaan (hän puhuu englantia) ja mehän Kaisan kanssa ollaan ihan uunoja enkussa,,, Siinä sitten sönkötettiin jotain ja pahoiteltiin tapahtunutta... Lähdimme pois toivotellen "Hyvää Juhannusta!"
Aikamoinen seikkailu siis....
Kaisa:
Tulikos seurattua Juhannusjunaa? Hyvä idea, mutta tuli kyllä suurin osa katsottua pikakelauksella...
Petanqueta Riikka vastaan Kaisa. Tiukka lopputilanne Kaisan hyväksi 15-14.
Iloista shakinpeluuta. Marmoripöytä on vihdoin testattu!
Tämän juhannuksen virallinen kortti :)