Aurinko paistaa:) Mikä ihana yllätys näin työpäivän jälkeen. Pääsee koirulaisten kanssa kävelemään ja nautiskelemaan keväisestä ilmasta. Mieleen tulee väkisin kevään odotus kotopuolessa (kova ikävä on). Lisäksi vielä juttelin tuossa lenkin tiimellyksessä siskoni kanssa ja sekin lisäsi kaipuuta takaisin kotiseudulle.

Olen puntaroinut asioita; hyviä ja huonoja. Mitä hyvää on täällä kaupungissa ja mitä sitten taas maalla. Kyllähän se kuppi vaan tahtoo näin kolmen koiran omistajana kallistua kovastikin tuonne maaseudun puoleen. Olisi ihan erilailla tilaa koirienkin temmeltää mailla ja mannuilla. Vaikkaikin näyttä, ettei koirat paljon välitä siitä, että asumme kerrostalossa ja teemme pääsääntöisesti "hihnalenkkejä", niin itse sitä potee kovasti huonoa omaatuntoa, kun koirien irtikirmailut on jääneet vähemmälle.

Näkymä ikkunastamme (kesä 2006).Merikin löytyy ihan läheltä...

Kotitalomme

Vaikkakin täällä asuinalueemme läheisyydessä on todella kauniita paikkoja kallioineen ja merineen, niin silti ikävä vaan kaihertaa.... Täytynee tässä rueta pohtimaan, että mitäs sitä jatkossa oikein haluaakaan:)