Kaisa:
Suuri osa eläimistäni on ollut evakossa Lahdesta muuton jälkeen, sillä ne eivät ole mahtuneet asuntoihini tai vuokraisäntä ei ole antanut pitää kovin monta eläinta talossaan. Lassen kanssahan me saimme nyt talomme valmiiksi ja Tempo-viiriäisen piti muuttaa eilen kotiin. Mutta ei. Tempo kuoli muuttopäivänä. En tiedä mihin. Tämä tapahtui niin yhtä-äkkiä. Se oli kaivautunut häkin alusiin ja sieltä se löytyi :(

Ja punkit ovat olleet liikenteessä jo useamman viikon ajan. Koirista niitä löytyy harva se päivä. Jos punkkeja on liikenteessä jo noin paljon, niin minkälainenhan kesä on tulossa. Uuuh...

Riikka:

Ikävä oli kuulla Tempon kohtalosta, tiedän kuinka paljon Kaisa olisi halunnut saada pikku viiriäisensä kotiin... Jos jollain on ylimääräinen viiriäinen niin Kaisalle varmaan kelpaisi uusi kamu:)

Eilen sattui töissä aika koominen tapaus... Liikkeeseen tuli nuori asiallisen näköinen mies taivututtamaan silmälasejaan. Päällisin puolin näytti, että lasit istuvat tosi hyvin hänen kasvoillaan, mutta, mutta...Hän aloitti kertomalla, että on aika monta asiaa mitkä uusissa laseissa häiritsevät:   -Tämä vasemman puoleinen linssi osuu ripsiin, tai ripset osuvat linssiin. - Joo-o sanon, ja kerron, että voin taivuttaa hiukan aisoja. Mies kuitenkin jatkaa, että oikea aisa on kauempana ohimosta ja lasit ovat myös liian tiukat jne,jne... Asioita löytyi. Ajattelin mielessäni, että taas tällainen turhan tarkka tapaus, jolle ei saa laseja asettumaan vaikka päivän niitä säätäisi. Menin takahuoneeseen vääntelemään aisoja.

Palaan asiakkaan luo ja hän testaa lasejaan. Mies räpyttelee ja räpyttelee, ei sano mitään. Kurtistaa otsaansa ja räpyttelee. Kysyn kohteliaasti, että tuntuvatko silmälasit jo paremmalta. Ei vastausta, vain hirmuista räpytytä ja sitten hän lopulta sanoo, että lasit ovat nyt liian löysät jne...Menen takaisin takahuoneeseen.

Palaan taas asiakkaan luo ja tiedän jo valmiiksi, ettei hän ole kuitenkaan tyytyväinen. Sama räpyttely jatkuu ja olen oikeasti menettää pokkani. Kysyn taas, että miltäs nyt tuntuu. Sitten meinaan revetä tosissaan. Mies alkaa kurtistella otsaansa ja sanoo:

- Kun heilutan korvia, niin lasit valahtavat!  HAAAHHHAAAAH!!!! mietin miksi ih-mees-sä korvia täytyy heiluttaa....???? Pidän pokkani ja palaan taas takahuoneeseen ja puhisen työkavereilleni, että tämmönen tapaus.

Menen taas miehen luo ja ojennan hänelle lasit. Mies näyttää jo itsekin vähän nololta. Hänen taakseen on kertynyt jonoa, kehotan asiakasta kurkistamaan peiliin, olisiko hän vihdoin tyytyväinen lopputulokseen?

Rahastan siinä välissä muutaman asiakkaan ja mies laseineen palaa kassalle. Sama tarina jatkuu. Ja lisäksi hän kertoo, että silmälasit ovat hänen ensimmäisensä ja, että ohjevihkosessa jonka hän oli saanut silmälasiliikkeestä luki miten lasien pitäisi istua.

- Aivan, sanon.

- Eihän linssit todellakaan saa osua ripsiin, tuumaan...Mies on taas räpytellyt edessän ties kuinka kauan.

Käyn vielä säätämässä laseja ja palaan ties monennenko kerran asiakkaan luo. Nyt vihdoin hän päättää olla tyytyväinen ja pahoittelee, että on vienyt aikaani. - Nämä on ensimmäiset lasini, enkä oikein tiedä miten niiden pitäisi olla, mies komentoi.

Kerron miehelle, että kannattaa mennä testaamaan laseja ihan normaaliin elämään, koska siinä edessäni räpytellessä hän kiinnittää varmasti liikaa asioihin, jotka eivät oikeasti edes vaivaa....Mietin siinä hänen häipyessään, että olin joko todella ammattitaidoton, koska en osannut säätää laseja hänen mieleisekseen noin 45 minuutissa tai asiakas vain oli todellakin turhan pedantti.

Työkaverit naureskelivat myöhemmin, että entäs jos se mies vain yritti hurmata minut siinä edessäni räpytellessään... Heh, sillä räpyttelyllä oli kyllä aivan päinvastainen vaikutus.

Joo-o kyllä sitä joka päivä törmää mitä kummallisimpiin asiakkaisiin. Yksi asiakasryhmä on sellainen, joka käy säädättämässä lasejaan monta kertaa viikossa, jotkut jopa useasti päivässä....että semmonen pakkomielle?

Rillit

Neela-Neulanen syö puruluuta SLURPS!