kolmatta päivää kotona, seinien sisällä enempi ja vähempi. Mielestäni olen jo mökkihöperyyden rajamailla, mutta kun sattumalta löysin http://pekitsi.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=04 blogin, jonka sitten lukasin alusta loppuun yhdeltä istumalta en voi muuta sanoa, kun että pienistä sitä meikäläinen märehtii.

Kun luin tuon uskomattoman blogin, en voi kun hattua nostaa tuolle sinnikkäälle sairaalle miehelle, joka kamalasta olostaan ja kaikesta epätietoudestaan huolimatta jaksaa viljellä positiivisiakin ajtuksia. Hänestä pitäisi ottaa kyllä mallia, mutta niin kai se on, että aina ei huomaakaan sitä mitä elämässään on ennen kuin sen menettää?! Voimia kaikille!