Kaisa:
Voisin melkein sanoa, että stressi on kadonnut ainakin hetkeksi sairaalareissun takia. On niin keskityttävä itseensä. Että pääsee liikkumaan jne. Kun joku perkuleen sukan jalkaan laittaminenkin on jo aikamoinen suoritus. Onneksi Kikka siivoaa tänään meillä kotona eläinten häkkejä, kun Lasse ei ole uskaltanut. Eilen siivosin frettien kakkalaatikon. Siinä minä sitten huutelin Lassea jonkin aikaa, että tulisi minut nostamaan takasin ylös maan kamaralta... Ja Rimpalla on maha sekaisin. Yritäpä siivota jälkiä...

Varasto ei ole tullut vieläkään. Eilen tuli tekstari, että koppi tulisi tänään. Usko on jo lopahtanut.

Huomenna pitäisi mennä lääkäriin poistamaan yksi ainokainen tikki. Muut ovat sulavia, mutta dreenin kohdalla on sulamaton. Mitenkähän pääsen kyytiin linja-autoon? Kaikissa autoissa ei ole alinta rappusta. Sitten saa kyllä kuski tulla reuhtomaan minua sisälle autoon.

Olen ollut normaalisti nyt töissä, kiitos Kirsin ja Sirkan. En minä liikkeellä muuten pärjäisi. Kun en voi tehdä paljon mitään. En tiedä onko parantumiseni tämän takia hitaampaa. Haavat näyttävät ok:lta, mutta dreenin kohta on pirullisen kipeä. Miltähän tikin poisto sitten tuntuukaan? No ei varmaan yhtä karmaiselvalta kuin dreenin poisto. Tuntui, että sisuskalut luiskahtavat dreenin kanssa ulos samaa matkaa.

Mutta nyt meikkaamaan, niin ennätän töihin. Kikka on jo tuloillaan!