Kaisa:
Minulla onkin putiikki tänään kiinni, sillä viemme koirat sinne eläinlääkärille. On kyllä paloa käväistä työhommissa... Kerkeisin pitää liikettä auki vain reilun tunnin.
Olen kovasti miettinyt, että miten minä saan koirat mahtumaan kyytiin. Ja entäpä kotimatka, kun Alvaro nukkuu röntgenkuvien jälkeen? Pinoanko minä koirat päällekäin? :) Ja liikkeellekin olisi tarvinnut tavaraa matkan varrelta, mutta ei ne mitenkään mahdu kyytiin! Jos ei sitten peräkärrin kanssa lähde liikenteeseen.

Meillä syötiin eilen riekkoa. En ole moista ennen maistanut. Oli hyvää, mutta rintapalan söin ilman höysteitä, niin se oli aika tuhdin makuinen. Ja Lasse teki ensimmäistä kertaa punaviinikastiketta. Kommentti oli, että ei tehdä kastiketta paljon, että ei tarvitse laittaa siihen paljon viiniä :) Katoin netistä ohjevinkkejä (Lasse teki oman pään mukaan). Netissä kastike oli punaista, Lassen sörsseli oli ruskeaa (viininpihtailusta?). Mutta syötävää se oli. Eikös se ole tärkeintä? Ja lisukkeena oli muuten niitä meidän poimimia karpaloita. Aika gurmeeateria oli kyllä.
    Koirienkin mielestä riekko olisi ollut tosi hyvää. Nakottivat vieressä ja ilmeilivät korvillaan ja naamallaan kaikki ilmeet mitä osaavat. Kyllä kupit syötiin tyhjiksi, kun ruoan höysteenä oli ylijäämärasvat!
    Viikolla melkein saatiin lintupaistia, kun töihin mennessä auton eteen pelmahti kaksi pyytä (?). Lasse kerkesi jarruttaa. Joka viikko voi useammankin kerran nähdä riistalintuja. Yksi asiakas aina surkuttelee, että ei löydy riistalintuja. Minä aina kommentoin, että tule Pajujärvelle :)

Yksi päivä kun kävin lenkillä pellolla, niin illan hämärtyessä pistin otsalampun päälle. Kohta meidän yläpuolelle liitelee lintu. Mietin siinä, että onkohan se haukka, kun ei räpyttele hirveästi. Yritin saada lintua paremmin näkyviin valon avulla, mutta lamppuni oli liian tehoton. Mielestäni pää oli aika pyöreä, joten lintu voisi olla pöllö. Siinä se tiiraili vähän aikaa ja häipyi pois. Mietin sitten, että tiirailikohan se mäykkyjä, että saisiko niistä jostakin hyvän paistin. Olisikohan se voinut upottaa kyntensä koiraan? Alkaisi hihna nousta taivasta kohti... Ja mietin siinä tilanteessa, että missähän Esteri on. Se kun saa viipottaa irti. Onneksi oli kotiovella odottelemassa sisäänpääsyä.
Ja eilen olin muuten pellolla rähmälläni, kun koira/koirat vetäisivät minua. En pysynyt ihan tilanteen tasalla. Oli liukas, mutainen kohta, niin sinne sitten mujahdin pärställeni, sadatellen. Vaatteet saivat lisäväriä. Värikkäitä osa onkin jo ennestään, kun ovat raksavaatteita... Mutta sama kai se on mitä pitää päällään pimeydessä, täällä korvessa.
Riikka:

Heh..Kaisalle sitä sattuu kaikenmoista, mistä se riekko lie peräisin? Minä olen tän aamun omistanut itselleni... öö ei vaiskaan. Koiramainen aamupäivähän tässä. No mutta nukuin setään ysiin.Harvinaista meikäläiseltä.

Tero siis lähti eilen Tampereelle; Musamediaan. Mä sitten kotosalla vapaata viikonloppua vietän. Huomenna on viimeinen palautuspäivä tehtävillä. Olen tehnyt kyllä jo kaikki, mutta pieniä lisäyksiä näyttää noi opet vielä kaipailevan:) Mukavaa puuhaa. Muuten kai sitä sit vois vaikka siivota tai jotain. Huomiseksi on luvattu oikee myrskypäivä... Sitten on lupa köllötellä vällyjen alla ja lukea vaikka Tuire Kaimion kirjaa:)

Kikka: Varasin ajan Piekkolalle!

Tässä vähän Teron otoksia, se kuvailee näköjään noita vuffeja työpäivänsä lomassa:

Neuppanen lempiasennossaan

Alli kyselee tässä

Neela toisesta kuvakulmasta

Voiko olla sulosempaa otusta?