Kaisa:
Kun eilen aamulla nousin ylös ja kömmin keittiöön, niin silmät rävähtivät heti auki, kun huomasin, että hellan päällinen, pöytä ja vähän lattiakin lainehtivat vedestä. Vettä valui liesituulettimesta. Ei kun huutamaan Lassea apuun. Ja Lassellahan oli eilen Venäjän reissulle lähtö. Ensin sen piti kiipeillä katolla ja välikatolla selvittelemässä tilannetta. Kuulemma on jäätä kertynyt tötteröihin ja nyt ne sulaa. Kippoja, kuppeja ja pyyhkeitä vaan alle...
    Lasne on päässyt ehjin nahoin naapurimaahan. Oli tullut yöllä viesti. Suomen puolella juna-asemallakaan lähtö ei ollut ollut ihan helpoin. Kertoi, että näki jo junan raiteilla, eikä hän löytänyt mistään parkkipaikkaa. Kaikki olivat olleet ihan täynnä. Sanoi, että auto oli pitänyt vaan jättää lopulta siihen, mihin sai mahtumaan... Millainen sakkolappu siellä odottaakaan. Lassen serkku käy tänään siirtämässä auton pois parempaan paikkaan...jos se on vielä tallessa. Ovat vielä hinanneet pois.
    Linja-autossa matkusti jälleen se samainen mies, joka ei aikaisemmalla reissulla suostunut poistumaan bussista. Oli taas menossa kaupan kohdalle. Ja sanoi kuskille, että jättää hänet siihen kohdalle. Kun viimeksi kuski ajoi Viitostuvankin ohi...joopa joo. Mies ei ajanut kovin pitkälle, kun painoi jo nappia. Kuului sanovan, että nyt ei tapahdu samalla tavalla kuin viime kerralla. Taisi kyllä taas tulla pitkä kävelyreissu, mutta vaan toiseen suuntaan...
    Itsellä oli jälleem kauhistelua ja sydämen tykytystä. Kun kävelin pimeässä kotiin heijastinta heilutellen, niin vastaan tuleva auto ei väistänyt ollenkaan. Pysähdyin ojan pientareelle odottamaan, että auto ohittaa minut. En ihan joutunut hyppäämään ojaan. Vähän ajan kuluttua kuulin, kun auto ajoi takaisin (haki kaljottelijan tienristeyksestä). Mietin, että mihinkähän kohtaan sitä pitäis mennä seisomaan. Omalla kaistallaan auto sentään ajoi, mutta sitten se rupesi liirailemaan. Ilkeätä porukkaa!