Riikka
Aika ohjelmapitoinen viikonloppu takana. Lauantai meni siis Neelan näyttelyhässäkässä ja muutenkin kerkesin puuhailla kaikenlaista, ennen kuin menin Kaisaa vastaan juna-asemalle iltasella. Aikamoinen matka oli kävellä keskustasta Töölöön pie-nen saalistusvieti omaavien ISOJEN ibbejen kanssa... Matkalla oli varmaan kymmeniä pupuja... ja koirat tietenkin olisivat halunneet metsästää niitä:) Ihmettelen kuinka se Kaisa jaksaa talutta kahta niinkin voimakasta koiraa. Mulla meni selkä ja kädet ihan tohjoksi jo kahdessa päivässä!
Kaisa saa kirjoitella näyttelyhumusta, siis ibbejen kohdalta... Kiva oli kun Kaisa kävit täällä ja viikon päästähän jo sitten olenkin siellä....

Kaisa:
Aika raskas reissu oli. Kun matskusti la junalla töiden jälkeen Helsinkiin kahden koiran kassa, nukuin huonosti ja sitten su oli näyttelyissä ja lähti junalla sen jälkeen kotiin. Onneksi koirat käyttäytyivät aikasta hyvin.
    Kotimatkalle meille myytin paikka neljän loossiin, josta kolme paikkaa oli jo varattu. Onneksi sain vaihdettua paikan vapaaseen loossiin. Ei me oltas mitenkään mahduttu olemaan alkuperäisellä paikalla. Junassa Sella länttäsi kankkunsa penkille ja hivuttautui istumaan siihen. Konnari sattui tulemaan juuri paikalle. Minä rupesin käskemään Sellaa lattialle. Konnari sanoi, että anna koiran olla penkillä. Se ei häntä haittaa. Kohta konnari tarjoaa jo korvaansa haisteltavaksi Sellalle. Mistä se tiesi, että podencot pitävät korvista? Kotimatkalla oli muuten paljon koiria. Oli hienoa, että omat koirat eivät räyhänneet. Osa muista kyllä sanoi tulisia sanoja meidän koirille.
    Hassuin tilanne oli se, kun Alvis haukotteli ratikassa äänien kera. Eräs mies taisi säikähtää Alvista, kun vaihtoi paikkaa kauemmaksi :)
    Koirista oli ihanaa, kun sai lukea niin paljon postia. Ne innostuivat jo Siilinjärvellä kaikista hajuista, että oli koirulaisissa pitelemistä. Eihän meillä täällä peräkylillä koirat saa niin paljon postia...

Me lähdettiin näyttelypaikalle aika myöhään. Ja me ei päästy halliin sisälle siitä ovesta, mistä Riikka oli mennyt lauantaina. Meidän piti kiertää koko rakennus. Tuskan hiki alkoi pukata esiin. Kun päästiin kehälle, niin ibbejä oli kehässä. Minä, että joko meidän vuoro on mennyt. Ei onneksi! Kehä oli vasta kohta alkamassa. Piinahiki pukkasi otsaan, kun olin koirien kanssa kehässä. Onneksi koirat käyttäytivät hyvin, vaikka itse vähän hermoilinkin. Titteleitä ei valitettavasti näyttelyistä tullut. Alvis sai punaisen nauhan ja Sella sai VARA CACIBin. Sellan äiskä voitti tyttärensä. Annabella oli lopulta VSP. Ja Sellan velipuoli oli ROP. Hiukan harmittaa, mutta eihän sitä voi kun porskuttaa eteen päin.
    Aden sulhasehdokas oli näyttelyissä. Mutta minulla ei ollut omistajan numeroa puhelimessa. Näyttelyaamuna päätin etsiä numeron Riikan tietsikalta...mutta kone sippasi yhtä-äkkiä. Jäi sitten soittamatta Maurin omistajalle. Olisi ollut mukava nähdä tämä hauvalainen! Pitänee edes laittaa nyt mailia.

Ja tosiaan se joulu lähestyy koko ajan. Ei uskoisi, että Riikka ja Tero olette jo kohta puoliin tulossa tänne päin!


Neela




Alli


Sella tyytyväisenä (ärhenteli Alvikselle, että et tule edes viereiselle penkille...)


Alvis tyytyi lattiaosastoon