Riikka:

Aloitin eilen työt koulunkäyntiavustajana Pöljän koululla. Teen sijaisuuden ja työt kestävät ensi kesäkuun alkuun. Nyt ei siis ainakaan työt ja tekeminen pääse yllättäen loppumaan kesken. Päivän aloitan siis avustajan työllä. Sen jälkeen hoitaa koiruudet ja kipin kapin Har-Miin joko liikkeelle tai pitämään kursseja...:)Aamusta iltaan siis riittää puuhaa. Ja sitten kun Kaisalle lupailin, että voisin tehdä lauantaita Har-Missa, että hän saisi ansaitsemiaan vapaapäiviä, niin meikäläisen viikko venyy ihan mukavasti. Vielä tuntuu ihan ok ajatukselta, mutta saapa kattoo kun syksy ja pimeä voittaa niin miten sitten jaksaa... Ehkäpä sitä jaksaa kun on mukavaa puuhaa...

Mitäs muuta? Nythän siis elelen täällä tyhjässä kämpässä. Ei ole huonekaluja, kummilta lainasin muutaman kipon, jakkaran ja patjan... Aika ankeeta, ei kovin kodikasta. Tero lupasi tuoda lauantaina tavarat Helsingistä... vihdoinkin. Sitten alkanee jo koti tuntua kodilta. No nythän olen pääsääntöisesti heilunut pitkin ja poikin työ- ja koulutuspaikoissa... Täällä käynyt vaan nukkumassa... Jokseenkin olen kyllä viime yöt nukkunut todella katkonaisesti. Mutta ilouutinen oli se, että Tero tuo tullessaan myös sän-gyn! Terollehan jää Helsinkiin sänky...nyt sitten saamme hänen vanhemmiltaan sängyn tänne Siiliin... Mahtavaa päästä nukkumaan oikeaan sänkyyn vihdoin.

Kaisa:

Aloitellaanko Ade-jutuilla? Tänään neitokainen kävi jälleen klinikalla. Matkustettiin Siiliin linja-autolla. Ade osasi olla matkan ajan tosi nätisti Tuijotteli vain terhakasti lähimpiä kanssamatkustajia :)
    Näyte ei mennyt parhain päin mikroskoopin lasille. Mutta lääkärin mukaan näytteessä ei näkynyt tumallisia soluja. Oikea kiima on siis menossa vielä. Adena roudattiin töiden jälkeen jälleen Venni-sheltin luokse. Venni oli innoissaan->vaahto lensi suupielistä. Ja Ade oli poikaa kohtaan suopea. Mutta ei ehkä tarpeeksi...  Oivaa Ade ei kiinnostanut yhtään. Oma mutalammikko oli paljon mielenkiintoisampi. Otapa näistä kaikista aivoituksista selvä!

Palataan vielä tuohon linja-automatkaan. Ihmettelin kesken matkan, kun kuski alkoi väntyilemään penkillään (näin peilistä). Seuraavaksi kuski tekee kipakan jarrutuksen ja kurvaa lähimmälle pysäkille. Nainen kimpoaa ylös penkistä ja lähtee jahtaamaan ampiaista. Elikko sai hansikkaasta. Ampiainen oli pistänyt kuskia leuan alle. Matka jatkui ja edelläni istuva nainen alkoi penkoa laukkuaan. Hänellä oli mukanaan aikamoinen lääkearsenaali. Nainen tarjoili lääkkeitään kuskille, mm. kyytabletteja. Kuski otti ne mielellään vastaan. Sanoi kuitenkin jossain välissä jotain siihen suuntaan, että jos henki alkaa pihistä, niin soittakaa apua. Huumorilla heitti vielä, että ovea ei avata ennen Kuopiota ja olisi ehkä parasta ostaa Ilta Sanomat (ampiaisia varten).
    Pistot ei ole mukavia. Itsellä on kokemusta sen verran, että astuin ampiaisen päälle parvekkeella muutamia vuosia sitten. Aika imakalta tuntui pisto jalkapohjassa!