Kaisa:
Maamuska tuli meille lauantaina. En kerinnyt sinä päivänä hirveästi tutustua uuteen tulokkaaseen, sillä rakentaminen jatkui vielä. Illemmalla päätin, että lähden otsalampun kanssa aitaukseen hiukan jutustelemaan, harjaamaan ja rapsuttelemaan. Nyt tiedän, miten Maamuskan saa haukottelemaan :)
    Kirsi kirjoittelikin jo omassa blogissaan, että vaikeuksiakin meillä on jo ollut. Sovimme, että Mammiainen on aluksi yöt pihatossa lukkojen takana. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mammiainen päätti, että hän ei mene pihattoon. Suikaleovet oli sidottu sivuille, jotta ne eivät olisi niin pelon aiheena. Yritin ensin yksin saada hepolaisen sisälle. Taluttaminen sai vain neljä jarrua päälle. Pyllylle läpsäyttäminen aiheutti tepastelua ja kääntyilyä. Tarjosin tuulikaapin puolella herkkusia. Maamuska ojenteli kaulaansa. Kun herkut eivät hypänneet suuhun, niin se sanoi, että antaa olla ja paineli menemään pitkin pöpelikköä. Eikun tekstaamaan Kirsille, ja seuraavaksi pyytämään Lassea apuun. Kikka sanoo, että läppäse kunnolla persauksille. Lasse narun päähän ja minä läpsäyttämään. Se auttoi :) Myös Mervi lupautui tulemaan apuun, jos me ei päästä kaakkimuksen kanssa yhteisymmärrykseen. Mutta Merviä ei ainakaan vielä tarvinnut hätyyttää tulemaan.
    Seuraavana aamuna Mammiainen pääsi taas vapaaksi. Eläinten hoidon jälkeen pakkasin auton ja lähdimme Altin kanssa huristelemaan Siiliin, josta Johanna noukki meidät kyytiin. Johanna ei tainnut muistaa, että nuorimmainen lähtee näyttelyihin. Kun hän ryykäsi autosta ulos, niin suusta tuli huudahdus: "Sella!" Altti meinasi pistää rähinäksi. Seuraavaksi Johanna ehdotti Alvaroa. Ja lopuksi vasta Alttia :) Altilla on kyllä ihan Sellan pää. Tuomarin kommentti oli, että Altti on homogenous. Sukupuolileima ei siis vielä näy kunnolla. Altti oli kuitenkin ROP! Alttia pelotti kehässä, jälleen. Ja meidän aikaan tuli vielä kuulutus. En meinannut saada Alttia pysymään paikoillaan, kun oli hampaiden näytön aika. Mutta hajoittelua, harjoittelua...sitä tuomarikin sanoi. Ja muutama muu kehän reunalla...
    Johannalla meni hienosti näyttelyissä, sillä hänen Niilo-apsonsa oli ROP! Ja Nice Choice koirat olivat kasvattajakehässä BIS II! Näillä porukoilla alkoi pisteiden keruu Vuoden Kasvattaja-kisassa aikasta mukavasti :)
    Kun saavuimme iltasella kotiin, niin Lasse harjaili jo hampaitaan. En sitten pyytänyt sitä auttamaan Mammiaisen sisälle laitossa. Päätin, että saa olla ulkona, jos ei kerran suostu menemään sisälle. Maamuska on suostunut jatkossa lontustamaan pihattoon, jos tarjolla on herkkuja. Myös tyhjällä sankolla saa hämättyä :) Näin sain laitettua aamulla sille loimea päälle, kun oli kastunut sateessa. Aamu juoksi taas liian nopeasti. Olin päättänyt, että käyn ratsastamassa tai ainakin taluttamassa Maamuskaa. Päädyin ratsastukseen. Iltasella se on hankalampaa, kun on pimeää ja hepolainen ei tunne ympäristöä. Roudasin vermeet ja Mammiaisen heinähäkin luo. Ja eikun pähkäilemään, saanko kaikki vermeet kaverin päälle. Sainhan minä pienen ähkimisen jälkeen vatsavyönkin kiinni. Talutus tielle ja selkäännousuyritykset alkoivat. Mammiainen viskeli päätään ja kääntyili levottomasti. Sitten jäi vain toinen ohja kätöseen. Hups! Olin näköjään unohtanut pyytää Lasselta kiinnitysapua, kun en itse ollut saanut kankeita, uusia vermeitä kasaan... Noh, remmi kiinni ja uutta yritystä putkeen. Kyllähän minä sinne selkään pääsin ja matka alkoi. Maamuska puhkui ja pälyili ympärilleen. Tahti oli askelissa reipas ja se olisi halunnut juosta. Ei keritty mennä pitkää lenkkiä, jotta ehdin lähteä töihinkin. Maamuska päätti, että pihatielle en mene. Ehkäpä mulkoili peräkärriä, jossa on heinää ja pressu päällä. Kun matka loppui, ajattelin tulla satulasta alas. Mamma oli taas sitä mieltä, että hän voi pyörähdellä ja toikkaroida. Pääsin lopulta alas ehjin nahoin. Ja talutettuna kelpasi mennä omaan aitaukseen. Mutta kun päästin Mammiaisen irti, niin se lompsutteli heti portille. Kysyiköhän, että olisiko nyt kotiinlähdön aika? Mutta kun se uusi koti on meillä. Siihen pitäisi nyt tottua.

P.S. Lunta saisi hiukan tulla, sillä kaikki vermeet ja elikot menee ihan kuraisiksi. Ja lopulta se rapa löytyy meidän talon sisältä :(