Riikka:

Äidille oikein hyvää päivää näin äitienpäivänä:)

Olikin melkoinen aktivointiviikonloppu.Huh... Eilen tosiaan meni jännitellessä Neelan luonnetestiä...joka onneksi sujui hyvin! Työpäivän jälkeen pakkasimme auton koirilla ja tavaroilla ja nokka kohti Pajuskia. Vietimme iltaa Kaisan luona saunoen,syöden ja Neelaa juhlistaen...Ja tuttuakin tutummin nuk-ku-en...Minun vuorokausirytmi on todellakin sellainen, että illat/yöt nukutaan ja aamulla sitten klo. 5.00 alkaen ollaan pirteinä:)

Tänä aamuna ohjemassa oli auton puunausta,koirien metsälenkkejä, Paf-uhmapelejä ja kopoti kop ratsastusta. En muistakaan montako vuotta olisi kun viimeksi olen käynyt hepan selässä. Ajattelin, että siitä tulee katastrooooofffi varsinkin selkään nousun jälkeen kun heti kättelyssä meinasin pudota toiselle puolelle. Mutta uskokaa, pääsin selkään ekalla yrittämällä ja jalkakin nousi jalustimelle kun tarpeeks väänsi. Kyllähän se jänskitti, mutta onneksi Kaisa talutteli ja oli henkisenä tukena. Kaisa kyllä sanoi ihmetelleensä miten hyvin pysyin selässä...ja ihmettelin kyllä itsekin. Mamma kyllä liikkui hassusti, silleen vähän vinossa...mikä lie ohjauksessa mennyt pieleen. Sain Mammelin peruuttamaankin, Kaisa väitti, ettei siinä oo pakkia. Heppailua todellakin rajoittaa allergia, mutta kiva, ettei kovin pahoja reaktioita tullu. Pikkusen kurkkua ja korvia kutitteli ja muutamalla aivastuksella pääsin. Ei mitään lapsuuteen / nuoruuteen verrattuna kun Kikka raahas mut tallille ja päivän päätteeksi henki pihis, naama oli laikuilla, räkä valui ja silmät muurautu umpeen. melkoista siedätyshoitoa.

Kiitos Kaisnalle kun saimme käydä. Kivaa oli. Heppaillaan toistenkin.

Manta ja Neela

Manta

Neela odottelee vuoroaan luonnetestiin