Kaisa:
Reissulta tuli palkintoja ja titteleitä, mutta myöskin EH-arvioita. Mutta jos aloitetaan ihan alusta. Niin kuin Riikka mainitsikin, että liikkeellä ei lähtöpäivänämme pelittäneet laitteet, niin piti vielä pyörähtää ennen Lahteen menoa työpaikan kautta. Minussa oli vikaa, kun en ukkosen aikaan ottanut johtoja pois seinästä...
    Matkalla oli paljon tietyöpätkiä. Ne sitten hidastikin matkankulkua. Oltiin kuitenkin lähdetty ajoissa liikenteeseen, niin ei meillä mikään hoppu ollut. Kun päästiin perille Renkomäen ABC:lle, niin huomattiin, että siellä on vain parkkipaikkoja muutaman tunnin käyttöön. Kysäistiin sisältä, että minne voi jättää auton. Vastaus oli, että ei oikein minnekään. Työntekijä sanoi, että alueella on työntekijöiden parkkipaikka, niin ryykättiin auto sinne. Matkalla vähän mietitytti, että onkohan auto tallessa, kun palataan reissulta. Onneksi oli tallessa ehjänä.
    Kun bussi kurvasi apsille, niin tavarat kyytiin ja menoksi. Välillä on hankaluuksia saada ibet häkkeihin, jos muut koirat sanovat niille rumia. Altti heitti yhdessä vaiheessa hertsiä, kun pieni venäjän toy ärhenteli sille. Altti olisi halunnu kirmata ulos autosta... Ennen matkaa mietin, osaako Altti olla hiljaa bussissa. Ihan hienosti osasi olla. Välillä pikkuisen itketti. Ei ollut mitään huutosessioita. Meille oli muutes varattu vain ysi iso häkki. Onneksi myöhemmin saatiin Altille väljemmät tilat, niin ei tarvinnut kyyhöttää pikkuisessa häkissä. Matkustajia oli aikasta vähän. Suurin osa matkalaisista tuli kyytiin Helsingin satamassa. Vähän aikaa sitten olleessa Viipurin reissussa oli kuulemma eri meininki; 45 koiraa ja 25 ihmistä. Mitenkä kaikki on edes mahtuneet kyytiin?
    Laivalla näkyikin erilaisia karvakuontaloita, kun näyttelyt olivat tiedossa lähialueella. Yksi nainen kuljetti neljää irlanninsetteriä. Ihmeen lunkisti otti tuo sakki matkanteon.
    Olimme perillä Susi-hotellissa seuraavan vuorokauden puolella. Piti yrittää päästä nukkumaan mahdollisimman pian, että jaksaisi taas nousta aamusella. Näyttelypaikka oli urheilustadionilla. Se vietti keskikohtaa kohti ja joka kohdasta ei päässyt katsomon läpi urheilukentälle. Sai roudata tavaroita ja koiria ihan urakalla. Lauantaina koirien kehäänvieminen oli aikamoista sählinkiä, kun ajattelin asiat taas ihan väärin. Siinä juostiin hakemassa koiraa ees sun taas :) Sitten ryykäsi apuun suomalainen podengoharrastaja, jonka tapasin Latviassa. Hänelle mainitsinkin aiemmin auttavista käsistä. Sveitsiläinen tuomari arvosteli saksaksi, joten papereista en ymmärtänyt mitään. Kuulin, että Alviksen arvostelua lausuessa tuomari puhui rotweilerista ja kun juoksutin Sellaa kehässä, niin tuomari pudisteli päätään. Alttia tuomari puolestaa kehui vuolaasti. Paras uros-kehässä Lasse esitti Alviksen. Siitä ei tullut mitään. Alvis poukkoili mennä... Lopulta Altti oli ROP ja sai Voittaja- jaJuniori voittaja-tittelit. Lisäksi se sai Juniori sertin. Alvis sai SERTin ja CACIBin. Alviksesta siis tuli Viron valio ja jos olen oikeassa, voimme anoa myös kansainvälisen muotovalion titteliä. Ennen lähtöä en löytänyt.  Alviksen valioitumispaperia, niin en voinut hakea maan valiotitteliä paikan päällä. Pitää etsiskellä paperia... Sella puolestaan sai EH:n. Käännätytin arvostelut seuraavana päivänä. En saanut selvää kaikista (lausutuista) englanninkielisistä sanoista. Laitan arvosteluja kotisivuillemme kunhan ennätän.
    Päivä oli aika pitkä. Altti osallistui vielä jatkokilpailuissa parhaaseen junioriin sekä ryhmäkisaan. Tippui molemmissa heti pois.
Hotellilla huomasimme, että aurinko on kärventänyt meitä. Lassella oli naamataulussa aurinkolasien kuva ja naama oli aikasta punakka. Toinen poski oli jäänyt vaaleaksi :) Lasnella on nyt lomaa, niin voi tasoitella väritystään.
    Illalla kävimme bussikyydillä ostoskeskuksessa. Raahattiin sieltä tuliaisia sekä lähetin muutaman postikortin.

Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys, sillä osalla alkoi kehät aamusella. Kun istuttiin bussissa, huomattiin, että tyttö, jolla oli niitä toy-koiria uupuu. Kuski lähti kyselemään hänen peräänsä. Oli kuulemma nukkumassa. Muut lähdettiin näyttelyaluetta kohti. Gösta ilmoitti, että satamaan lähtö on puolen päivän jälkeen. Minä, että mitäh? King Toursin varaus ei ollut mennyt läpi, niin meille ei ollut paikkaa illan laivaan. Alunperinhän meidän piti mennä yhdeksän laivalla, mutta matkanjärjestäjä oli aikaistanut lähtöä. Ja sitten meille ilmoitetaan, että lähtö aikaistuu entisestään. Osa siinä huuteli, että heillä on juuri kehäänmeno siihen aikaan. Gösta kurvasi satamaan selvittämään asiaa. 3 henkilöautopaikkaa oli vapaana, mutta niitä ei hänelle luvattu. Göstan piti odottaa ja lopulta paikat luvattiin bussille. Onneksi kävi näin tai meiltäkin olisi jatkokilpailut jäänyt kisaamatta.
    Ajattelin, että pommiin nukkunut tyttö varmaan tulee näyttelyihin taksilla perästä. Gösta oli kuitenkin hakenut hänet erikseen. Oli kuulemma juuri ja juuri ennättänyt kehään. Ja toinen koira olikin sitten ollut ROP. Me jouduttiin odottelemaan vähän aikaa. Tällä kertaa kehäänmenot olivat selvemmin päänupissa, niin ei tullut sählinkiä. Tällä kertaa Lasne esitti ryhmänäyttelyssä  jatkossa Sellan. Tulokset olivat: Altti EH (norjalaisen tuomarin mielestä Altti oli kaunis, mutta tarvitsee aikaa kehittyäkseen. No sehän on ilmiselvää.), Alvis oli ROP ja se sai SERTin, Sella oli VSP ja sekin sai SERTin. Sellalle anoin paikan päällä valiotitteliä, sillä sen valiopaperin löysin ennen kotoalähtöämme.
    Parikilpailussa Alvis ja Sella saivat hyvän arvostelun palkintoineen. Jatkokisassa ne temmelsivät mennä miten sattuu. Silti nämä rähmäkäpälät voittivat :) Alvis tippui BIS-kisassa heti pois. Tuomarit valkkasivat jatkoon kaikkia karvallisempia yksilöitä.
    Kun toy-harrastaja oli menossa ryhmäkisaan, Lassen puhelin soi ja Gösta sanoi, että nyt bussi lähtisi satamaan. Minä sinkosi kertomaan asian tyttöselle. Hän oli kuitenkin juuri menossa kehään. Koira tippui kuitenkin kisasta, niin päästiin aloittamaan kotimatka.
    Satamassa toy-harrastaja huomasi, että hän oli jo kadottanut äsken saamansa laivakortin. Sitä sitten etsittiin, mutta muiden oli hypättävä bussista, sillä auto oli menossa jo laivan sisuksiin. Helsingin satamassa meille sanottiin, että kyllä kortti oli löytynyt. Monta sattumaa tapahtui tälle henkilölle...jonka nimen olen jo unohtanut.
    Kotona olimme aamuyöstä. Piti vielä purkaa häkit säilytyspusseista, sillä ne ennättivät kastua näyttelyissä sadekuuron aikana. Aamulla Alvis mietti, että viihtiskö tuota lähtee ulos vai eikö tuota viihtis. Minä revin makkarissa sitä alas sohvalta. Yritin saada pikaseen toiseen huoneeseen, että Lasse saa jatkaa unia.


Sella


Odotellaan jatkokehää.


Altti kehässä jatkokilpailussa.


Venäjän toy Ville.


Hotellilla näyttelypäivän jälkeen.


Ja kaikki tunkivat tulla sänkyyn. Tässä Altti.


Johan nukuttaa.


Osa palkinnoista. Pokaalit ovat parikilpailuista.