Riikka:

Täytyyhän sitä tännekin vielä hehkuttaa tuosta Helsingin reissusta ja U2:n keikasta. Lauantaina heräsin jo kukonlaulun aikaan ja kahdeksan junaan pinkaisin. Outo aamu sinänsä,koska koirat olin vienyt jo edellisenä iltana Kaisan ja Lasnen luo, niin aamusta puuttui kokonaan koiranhoitorutiinit:)

Junamatka tuntui hirmuisen pitkältä. Kyllähän sitä jossain vaiheessa kuitenkin perillekin pääsi. Kipitin suoraan Kamppiin katsomaan onko ketään entisiä työkavereita töissä. Ja olihan siellä Sanna ja Nelli, voi ihanuutta miten kiva heitä oli nähdä, vaikkakin pikaisesti. Terokin tuli sinne ja lähdettiin katsastamaan Hostelli. Oli aika uskomaton tuuri, että saimme vielä huoneen (saimmekin kuulla, että oli tullut viime hetken peruutus).

Hostel olikin aivan todella kaunis, vanhassa rakennuksessa ja just sen tyylinen mistä minä tykkään:


Huone oli vaatimaton,mutta onneksi en ole itsekään kovin vaativa:)

 
Lattia. (Miksi nykyään rakennetaan rumia taloja?)


Katto:)


Tässä vaiheessa on jo vähän perhosia vatsassa.

Sittenpä lähdimmekin kaupungille ja siitä kohti Stadionia. Mulla alkoi olla jo kova nälkä, nimittäin päivä oli jo kovin pitkällä enkä ollut syönyt kun leipää aamupalaksi ja junassa hiukan sipsejä.. Uskokaa tai älkää... emme sitten kuitenkaan välissä käyneet syömässä,koska joka paikassa oli kamalat jonot. Ennen keikkaa Stadionilta ostiettiin nakkisämpylät.


Paljon oli järkkäreitä paikalla.


Odottelua oli kovasti ennen keikkaa... useampi tunti


Vessoja riitti.

Alko tuntua aika konkreettiselta keikka kun aiemmin kuuli soundcheckiä... Ihanko oikeesti nään Bonon ja muut!!!???

Yllätys yllätys,blogi taas tökkii...En taida voida lisätä enää kuvia:( Jöö... Kuvia myöhemmin lisää.... Joka tapauksessa päästiin tuntien venailun jälkeen sisälle ja kappas vaan alkoi sataa. Olimme varautuneet kertakäyttö sadetakkeihin. Onneksi ostettiin ne Anttilasta, nimittäin paikanpäällä niistä olisi saanut puolittaa vitosen?!

Tero olikin ostanut sellaiset Red Zone liput, niiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen... ja voin sanoa, että ne olivat kalliit! Mutta ne myös oikeuttivat todella hyvään paikkaan lavan viereen. Itseasiassa Red Zone oli väljä paikka, ei tarvinnut töniä eikä tulla tönityksi. Pystyi vaivatta vaihtamaan paikasta toiseen. Sade muuten loppui keikan ajaksi,mutta alkoi taas viimeisen biisin aikana... ja satoikin sitten kunnolla.

Keikka oli aivan uskomaton, vieläkään ei oikein ymmärrä, että siellä on edes ollut. Suuri haave tuli nyt toteen. Ja Bono oli ihana:) Loppu keikasta mulla koski selkään niin paljon, että oisin voinut itkeä.Mullahan on joku nikamaväli paskana tuolla alaselässä ja kun seisoo muutaman tunnin niin alkaa semmoiset tuskat ettei mitään väliä. Siinä sitten olin ihanuuden ja kamaluuden kanssa kun sinnittelin loppu keikan. Nykyään kaikilla keikoilla käy näin ja minähän en tunnetusti istu keikoilla:)

U2:n keikkaa ei siis oikein voi sanoin kuvata, mutta tunnelma siellä oli huippu. Voitte kuvitella kun keikan jälkeen viiskyt tuhatta ihmistä lähtee vaeltamaan keskustaan niin siinä on oikein kansanvaellus. Siellä sateessa tarvottiin varmaan 30 minuuttia ja olimme aivan märkiä. Siis kun uitetut koirat ja lisäksi selkäkipu hirveä. Meidän piti tavata Suvi ja Ira,mutta en tosiaankaan kyennyt enää menemään baariloihin. Anteeksi ihanat,mutta jospa sitä vielä törmäheltäisiin... Siispä selvittiin suht ajoissa nukkumaan.... Taidankin jatkaa juttua myöhemmin ja lisäillä kuvia.
 


Hahaa,sainpas vielä kuvan tähän.. Bono ja lähes kosketusetäisyydellä:) AAAH!