Kaisa:
V: Maamuska. Se oli kopsutellut pihaan aamuyöllä ja sitten ryntäsi tiehensä. Arvasin kyllä minne. Uskallanko kertoa täällä, kun tiedän, että osa naapureista lukee blogiamme? Noh, heinäpellolle. Eikun vaan vetämään vaatetta yökkärin päälle ja asentelemaan lamppua otsikkoon. Riimunnaru ja kaurakuppi kainaloon. Maamuska lähti suosiolla takaisin omaan aitaukseen. Aitaus oli jälleen ehjä, joten se on kömpinyt jonkin langan ali. Kaahailu oli tainnut ottaa voimille, sillä Mammiainen ei ollut vastassa, kun vein aamiaista. Piti huudella vähän aikaa. Luulin jo, että elikko on taas karannut. Mutta Maamuska olikin möksässään nukkumassa, ilmeisesti pitkällään, sillä sitten alkoi kuulumaan hirmuinen kolina.
    Olin melkein hereillä, kun kuulin yöllä kavion kopsetta pihalla. Sellalla nimittäin oli levoton yö. Pennut taisivat kroolata vatsassa ihan urakalla. Odotin koko ajan, että Sella tulee tökkimään minua kuonollaan. Ei se kuitenkaan tullut. Taisi sinänsä olla kaikki ok.
    Kun eilen illalla tulimme Lassen kanssa kotiin, niin Maamuska oli syömässä heinää talon pihalla. Ja se ryökäle karkasi minun otteesta, kun oli avaamassa aitauksen porttia. Kaahasi täyttä päätä karkuun. Minun on etsittävä aitatarpeita ja laitettava lisälanka tolppiin. Urakka taitaa jäädä huomiselle. Jospa Maamuska pysyisi yön omilla tiluksillaan!

Töissä on ollut aika kiireinen viikko.  Ja vaikka tänään oli hiljaisempaa, niin tunnit loppuivat silti kesken. Yritin tehdä mahdollisimman monta hommaa, jotta Riikka selviäisi yksin töissä. Ja tiuskin siinä sivussa Riikalle. Anteeksi! Nyt olen kotona vahdissa ainakin ma-ti. Keskiviikko pitää katsoa erikseen, sillä silloin olisi akvaarion huoltokeikka. Ja Riikka oli vahingossa järkännyt koirakursseja lauantaipäiville, niin pitää sumplia Har-Min asioita.

Tänään Lassen serkut sekä iskä olivat auttamassa ulkorakennuksen lattian valussa. Tarkalleen ottaen valoivat autokatoksen pohjan. Huomenna valaavat eläintilan pohjaa. Pikkuhiljaa etenee. Seuraavaksiko on vuorossa seinien laittoa?

Kaikki syntyneet freinpennut on varattuja. Kolme asustaa vielä meillä. Toivoin, että lisää olisi vielä syntynyt, mutta taisivat olla vain valetiineinä, sillä mahat ovat alkaneet pienentymään.
Aika alkaa jättämään vanhimmista yksilöistä. Tällä viikolla jouduin jo luopumaan Extempore Payabya Unsike vanhuksesta. Onnenkäpälän Dow-Diddla Itazipco sekä Onnenkäpälän Raven Wabasso ovat varmastikin seuraavia lähtölistalla. Kun kanta on alkanut vanhentumaan, niin siksi olenkin jättänyt pentueista itselleni muutaman yksilön kasvamaan. Ja olen pyrkinyt käyttämään vanhempia uroksia jalostuksessa, koska tiedän, että niiden aika alkaa olla ohi...