Kaisa:
Reissussa ei tuo netti oikein toiminut. Kirjoittelin päiväkirjaa bussissa, kun oli aikaa ja vähän hotelleissakin. Paljon on varmasti kirjoitusvirheitä, kun olen kirjoitellut möykkyisillä tieajeluilla. Korjaan tekstejä, kunhan ennätän.  Nyt on mentävä hoitamaan eläimiä ja sitten pitää rynnätä bussille ja töihin!
Matka tuntui rankalta, mutta lähtisin kuitenkin uudestaan :)

10.6.11
Versale-hotellissa kaikki ei mennytkään ihan hyvin. Kun Kylli oli varannut porukalle hotellihuoneet, niin henkilöstö oli luullut, että koirat yöpyvät bussissa. Vaikka mehän oltiin maksettu koiramaksutkin. Aamulla saatiin tietää, että huoneiden luovutuksen jälkeen on tarkastukset. Altti oli sadelenkin jälkeen tassutellut molemmilla sängyillä... Sari lähti luottokortin kanssa vapaaehtoisesti valmiiksi odottamaan tiskille, että ottavat maksun. Meiltä ei kuitenkaan otettu 5-10 euron sakkoa. Jotkut joutuivat summan maksamaan.

Ajoimme n. 400 km määränpäähämme Chisinauhun. Matkanteko alkoi jo hiukan tuntua. Tiestöt olivat surkeassa kunnossa. Vaihtelua toi se, että maastot muuttuivat mäkisemmiksi. Oli katseltavana hiukan erilaista ympäristöä. Tuli sellainen ajatus mieleen, että näillä seuduilla eletään siten kuin Suomessa aikoinaan. On pari lehmää, kanoja ja vuohi sekä hevonen ja pieni maapläntti viljeltävänä. Varsinkin vanhemmilla naisilla on huivi ja värikäs mekkomainen asuste. Kerkesin nähdä, kun mihet korjasivat heinää hevoskärriin ja yhdessä putiikin pihassa odotti hevonen kärryineen isäntää ostoksilta. Kärrit eivät olleet sellaisia, millainen kuva ekana tulee mieleen. Minusta kärreissä oli vain yksi paksu aisa. Kaupungeissa taasen naisilla on piukat vaatteet ja tosi korkeakorkoisia kenkiä. Ihan eri meininki kuin maaseudulla.
     Tulleissa meni taas aikaa. Kun oltiin päästy yhdestä tullista, niin toisen maan tulli otti taas passit syyniin. Ihmiset näyttivät antavan tullihenkilökunnalle rahaa, Vodkaa ja tupakkaa, jotta asiat luistaisivat nopeammin. Sain seurata tullin toimintaa aitiopaikalta, sillä bussimme pysähtyi virkanaisen lasikopin taakse. Näyttöpääte oli bussia kohti. Ei tietosuojasta tietoakaan! Ja seteliä livahti leimasimen alle... Kun näin teki, niin ei tarvinnut juosta papereiden kanssa niin monessa paikassa.

Matkalla bongattua: Höyryveturi :) Ja kyykkyvessaa tuli käytettyä...

Jossain ollaan ja jonnekin mennään.

Joka paikassa oli muistomerkkejä. Enimmäkseen ristejä ja ihmisten kuvia. Muistomerkeillä oli kukkia, muovi sellaisia. Jopa käytöstä poistettujen panssarivaunujen luona oli kukkia. Hautausmaat olivat täynnänsä muovikukkia.

Jonkun varakkaamman tönö.

Ja tässä sitten vähemmän varakkaiden rakennelmia.

Altin kaverina bussin häkissä :)

Kerttu

11.6.11
Tänään olisi ensimmäinen näyttelypäivä. Vähän alkaa jo jännittää. Olemme Cosmos-hotellissa kaupungin keskustassa. Hotellilla on kolme tähteä. Ei Suomen oloissa saisi tuollaisia määriä. Kuuma on huoneessa, kun ei ole ikkunaa mitä avata eikä ilmastoinnista ole tietoakaan. Osassa huoneissa näkyy kyllä olevan ilmapumput. Parvekkeen ovea ei uskalla pitää auki, jotta koirat eivät lähde hyppelehtimään kaidetta vasten. Onneksi meillä on edes parvekkeessa kaideseinä. (Yhden talon asunnossa ei näkynyt olevan. Parvekkeella oli tavaraa säilössä ja ihminen haki sieltä juuri jotain...) Rakennus on aika korkea. Meillä on huone 11. kerroksessa.
    Vessapaperi on erikoista; ohutta ja se on krepillä. En ole ennen sellaista nähnytkään. Mutta onneksi on sitä paperia vessassa :)
     Täälläkin on kulkukoiria. Lenkkeily on aika mahdotonta. Kun menet hotellin ovesta ulos, niin ensimmäiset koirat on vastassa.
Eilen kävime ruokaostoksilla. Tiskiltä ostaminen on hiukan arpomista, sillä nimikkeet eivät ole meidän kirjaimilla. Päädyin isoon lihapullaan, muun muassa. Hotellilla sain todeta, että ei se ollutkaan lihapulla vaan maksapulla. Pullanen venyi ja paukkui ja sisältä tipahteli maksakuutioita. Pulla lennähti samantien Altin herkuksi...
Täkäläisissä kaupoissa ei punnita hedelmiä itse vaan siihenkin on henkilö hommissa. Kaupassa ei ollut koiran kuivamuonasäkkejä. Purkkiruokia löytyi vähän. Kissoille oli ruokia laajemmalti ja hiukan akvaariakaloille. Mutta eipä ole ihme, jos ihmisillä ei ole koiria, sillä lenkkeily on hankalaa kaupunkimaastossa ja niitä kulkukoiria vilisee liiaksi.

Huone ei ihan vastaa nettisivujen kuvia:
http://hotel-cosmos.com/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=1&Itemid=3&lang=en

Olisimme voineet myös pelata Reikä seinässä-peliä, sillä seinässä oli reikä. Ja ihan kun toinen henkilö olisi sanonut, että heidän lattiassaan on reikä. Sen kohdalle piti laittaa huonekalu, jotta pikku mittelit eivät tippuisi siihen.

Joku merkkihenkilö. Cosmos?

Parvekkeen tunnelmia.

Kuuluisa "lihapulla".

Hotellissa nukuttaa hyvin!

Ilta:
Aamupalalla saimme tietää, että yksi porukkamme jäsen oli kaatunut sadesäällä kauppareissulla. Oli liukastunut mutaan. Siitä oli tullut sairaalareissu, sillä ranne oli murtunut. Silti hän urhoollisesti esitti koiransa näyttelyissä. Toinen porukkamme jäsen vain auttoi nostamaan koirat pöydälle ja sieltä pois.

Kun lopulta pääsimme monen mutkan kautta ja useamman uukkarin/peruutuksen jälkeen näyttelyalueella, huomasin, että sielläkin vilisee kulkukoiria. Aika ristiriitaista, että toiset koirat menee näyttelyihin ja toiset kerjää ulkoravintolassa ruokaa. Halli ei ollut suuri, mutta koko näyttelyväki mahtui sinne vallan mainiosti. Päivästä tuli pitkä, mutta odotteluunhan pitää osata asennoitua. Meillä oli kaksi Moldovan näyttelyä; serti- sekä cacib-näyttely. Altti oli tosi reipas, vaikka on ollut raskas reissu. Altti oli 2xrop ja sai 2xsert ja 1xcacib. Altista tuli siisa Moldovan valio ennen kuin on Suomen valio :) Valioanomusjonotus olikin haasteellista, sillä venäläiset naiset kiilailivat mielin määrin muun maalaisten ohi. Ovella olikin vartija mahdottomien ryntäyksien ehkäisemiseksi. Kehien oven suulla oli myöskin vartijat, koko päivän ajan.

Näyttelyissä oli loppupäivästä viinitarjoilu ja kaikki osallistujat saivat kotiinviemisiksi viinipullon. Koirapalkinnot puolestaan olivat surkeita. Ruusukkeita eikä pokaaleja jaettu. Kaksi pientä mitalia saatiin. Pokaalin jos olisi halunnut, se olisi pitänyt ostaa itse. Ryhmissäkin ruokapalkinnot olivat 3 kilon pussin kokoisia. Suomessa saisi isomman säkin, nimittäin 15 kiloa.

Ryhmäkehissä ei ollut järjestystä ylläpitävää henkilöä, niin multa meni paikan haltuunotto ihan pipariksi. Jäin lopulta viimeiseksi kehäänmenijäksi, vaikka sinne emme olisi Altin kanssa kuuluneet. Kiekka tuli tehtyä ja sitten jouduttiin pellolle. Ei sijoitusta. Suomalainen sheltti oli RYP-3 ja suomalalinen mopsikasvattaja RYP-1 (Vastakilpailijoita ei ollut!). Näyttelyissä oli vain yksi mäyräkoira, normaalikokoinen lyhytkarvainen. Tämä kaveri oli sitten 2xRYP1!

Jätimme aamulla avaimen respaan, jotta siivooja kävisi huoneessamme. Mistä tietää, että huone on ”siivottu”, jos edes petejä ei ole petattu? No, roskis on tyhjennetty.

Vihdoin ja viimein näyttelypaikalla.

14.6.11
Sunnuntai meni näyttelyissä, kuten myös lauantai. Altti oli jälleen ROP saaden Moldovan SERTin ja CACIBin. Altista tuli Grand Champion. Samana päivänä oli myös Montenegron kansallinen näyttely. Altti oli siinäkin ROP, joten nuorikosta tuli tämänkin maan valio :) Ryhmissä Altti ei pärjännyt. Bussissamme matkaava virolainen dobberi oli BIS !! Ryhmäsijoituksia tuli ainakin seuraaville; kleinille sekä mopsijoukolle ryhmävoitto. Mopseilla oli jokin vastuskin tällä kertaa.
     Valiovahvistuksia sai jälleen jonottaa tuntitolkulla. Venäläiset kiilailivat ohi mielin määrin. Ovella oli portsari, joka suosi venäläisiä. Portsarit olivat myös vahdissa kehien sisäänkäynneillä. Ilmeisesti joskus on ollut jotain ongelmia...
Päivä venyi tosi pitkäksi. Pääsimme lähtemään näyttelyalueelta klo. 21.00. Ukkosti ja satoi kaatamalla, niin kaikki tavarat kastuivat. Näyttelyiden jälkeen aloitimme kotimatkan. Ajoimme yön ja tarkoitus oli ajaa myös seuraava päivä. Kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Erään dogin vatsa meni sekaisin. Myöhemmin siltä tuli veriripulia. Koiran huoltaja huomasi, että sen vatsa on pinkeä. Epäilys oli, että dogin vatsa on kierähtänyt ympäri. Paikallinen mies Ukrainassa auttoi ja rupesi soittelemaan eläinlääkärille. Saimme heti ajan. Mies lähti oppaaksi. Matka ei ollut pitkä. Koira makasi bussin käytävällä tosi huonossa kunnossa. Koira pääsi heti leikkaukseen. Lääkäri pyysi ennakkomaksua 50 euroa ennen kuin suostui aloittamaan leikkaamisen. Mahakiertymän lisäksi silä oli hematooma. Jouduimme odottamaan tämän vuoksi koiran bussiinpaluuta odotettua pidempään. Laitan vertailun vuoksi operaation ja lääkkeiden hinnan tähän. Kaikki maksoi 130 euroa. Kävimme shoppailemassa odotteluajalla. Etsin Altille säilykkeitä, jotta sain sen syömään kuivamuonaa. Löytyi sellainen kioskirakennus, "eläintarvikekauppa", josta ostokset tehtiin luukun kautta. Eläinlääkäri sanoi operaation jälkeen, että leikkas onnistui. Mutta tällaisissa tilanteissa ei koskaan voi luvata toipumista. Nukkuva koira kannettiin bussiin ja matka alkoi. Koira ei herännyt ja piristynyt, vaan sen sydän pysähtyi. Nyt koira siis matkaa alhaalla. Todella ikävä käänne matkalle.
    Sain tietää, että näyttelyreissuilla om useammallekin dogille tullut vatsankiertymä. Osa on selvinnyt leikkauksesta ja osa ei. Tähän asiaan pitäisi omistajien ehkäpä kiinnittää enemmän huomiota, jos kerran maha tekee kiepin niin helposti.
     Altilla oli eilen paha olo, kun tiet olivat yhtä ryttyyttämistä. Kerkesin jo miettiä, että mikähän vika Altissa on. On muutkin koirat oksentaneet. Rankkaa on reissaaminen! Aamuyöstä saavuimme Valko-Venäjälle. Hotelli oli siisti ulkoapäin. Kun näin käytävät ja huoneen, niin minun olisi tehnyt mieli palata takaisin bussille. Huoneemme oli alakerroksessa. Menimme rappusia ylös ja alas ja saavuimme kellarimaiseen tilaan, pahanhajuiseen sellaiseen. Suomalainen sellikin on varmasti siistimpi! Pesuhuonekin oli ihan karsea puuttuvine kaakeleineen ja reikine ammeessa. Siellä haisi ihan sienelle. Kun rupesimme nukkumaan, Sari ennätti sanomaan, että täältä sen syyhypunkin saa, jos jostain. Hänelle oli se tullut aiemmalta halvemman maan reissulta. Yritäpä sitten nukkua, kun kertoo punkeista. Yök! Aamulla piti taas uskaltautua vessaan.
Ja hotellin hissin käyttöä en edes harkinnut. Rappusia pitkin urheasti kipiteltiin.
     Matka jatkui vasta puoliltapäivin, sillä kuskeilla piti olla pakollinen 9 tunnin tauko. Huoneessa olo ei miellyttänyt, niin lähdimme kävelemään koirien kanssa. Irtokoiria ei näkynyt, mutta paljon kissoja niiden sijaan. Paikallisia kiinnosti jälleen tosi paljon, että minkä rotuinen Altti on. Moni olisi halunnut jutella, mutta kun eivät osaa englantia. Hotellin hintaan ei kuulunut aamiainen, niin ostimme kojumyyjältä hredelmiä. Kävimme myös kaupassa. Ymmärsimme osan tuotteiden hinnat väärin. Luulimme painokohtaa hinnaksi. Täten kassalla piti karsia ostoksia. Ostimme kuitenkin paikallisia erikoisuuksia; kylmäsavustettuja kinkkuja :) Ei ole maha mennyt vielä sekaisin. Joko nyt? Olen syönyt aika vapaasti mitä olen halunnut. Mansikoita olen himoinnut, kun niitä on ollut myynnissä monessa paikassa. Ovat kuitenkin olleet niin rupusen näköisiä, että ovat jääneet myyjilleen.
    Ajamme nyt suoraapäätä Viron satamaan ja huomenna pääsemme aloittamaan ajun Helsingistä kotiin.

Kulkukoiria Ukrainassa.

Bobruisk (?)-hotellista. Mukavia kylpyhetkiä öttiäisten kanssa :)

Meillä pelasi vessanpönttö. Joillakin taas ei.

Jos ei muuta, niin kivat maisemat.

Rahaa kuin roskaa! Olisikohan tuossa euroina pari kymppiä.

Minnekäs sitten mennään?

16.6.11
Olimmekohan me Liettuan rajalla, kun virkanainen päätti lukea koirien mikrosirut. Nainen ei päässyt kuin alkuun, kun päätti lopettaa homman. Sanoi kuulemma, että lukijasta loppuu akku, häntä väsyttää ja koiria on niin paljon. Päästiin syynistä. Osansa bussista lähtöön saattoi vaikuttaa se, että siellä ei tuoksunut kukkasille, vaan koiran paskalle ja yrjölle ja kaljalle ja hielle jne.
    Alunperin meidän piti ennättää tiistain iltalaivaan. Ei ennätetty sattumien vuoksi. Ennätimme vasta keskiviikkoaamun laivaan. Lasselle piti käydä ostamassa palkkioviski. Yritin etsiä matkanvarrella Lassen suosimia merkkejä, mutta en löytänyt pullon pulloa. Olivat varmaan liian kalliita puteleita paikallisille. Kalliimmissa viinoissa olikin hälyttimet tai pullot olivat lukkojen takana. Ja jostain syystä yhdessäkin paikassa jäätelöpakastin oli lukossa. Piti myyjää viittilöidä avaamaan se :) Valko-Venäjällä oli muuten myynnissä Jättis-tuutteja ja sen mainoskin oli telkussa.
    Matkalta sai paljon uusia kokemuksia, hyviä sekä huonoja. Välillä toivoi, että bussi pysähtyisi ja mentäisiin katsomaan paikallisia juttuja tai nähtävyyksiä. Mutta sellainen ei ollut mahdollista tai matka olisi venynyt liian pitkäksi. Minua on pyydetty jo uudelle reissulle. Nimittäin Romaniaan syyskuussa. Järjestelyt ovat hankalat, sillä Riikka on aloittanut uudet työt. Ktasellaan, mihin sitä pääsee seuraavaksi!

Ja muutes; Suomen puolella ei tarkistettu rabiesvasta-ainetestituloksia passeista.

Altin diplomeja.

Ilta:
Olen saanut käytyä läpi reissun aikana tulleita sähköposteja. Mäykkypentujen kuulumisia oli lennähtänyt lootaan. Ihan hyvin tuntuu uusissa kodeissa menevän. Tässä pari kuvaa.

Beerit eli Emma

Bacchus eli Aku sekä Lari