Riikka:

Turhaan jännitin alkavia koirakursseja uudessa paikassa Kuuslahden nuokkarilla, hienostihan se meni. Mukavia koiria ja niiden omistajia. Emmin hieman sitä salia, että toimiiko koulutuspaikkana, mutta miksipä ei. Koirillekin oiva paikka harjoitella, erilainen kun esim. ulkokenttä.

Kurssien jälkeen ajattelin päräyttää potkurilenkin. Valjastin Mantan ja Allin ja ei kun menoksi. Manta sai jonkun toisen koiran vainun heti lähtiäisiksi ja oli todella villillä tuulella-> menohaluja... Minä fiksuna tyttönä lähdin vielä semmoiseen suuntaan missä oli tarjolla alamäki.... ajattelin että kävellään (lue Mamba hyppelee ja villiintyy) puoleenväliin ja sitten annan koirien juosta... luottaen siihen, että vastaantuleva ylämäki jarruttaa menohaluja. No en tiedä mitä päässäni liikkui... kai pelko tuli persiiseen kun vauhti kiihtyi. Hyppäsin jalaksilta, heitin ?! potkurin penkalle ja yritin selviytyä. Koirat juoksivat iloisesti siis todellakin riemuiten ylämäkeä ja kun karjaisin ALLI TÄNNE! koirat kääntyivät ja ilme oli semmoinen, että jaahans, et sitten tullutkaan perässä? Nooh, ei kai siinä muuta kun uutta matoa koukkuun ja matka jatkui. Joka puolella on siinä kohdassa taloja, jotta jos joku oli sattunut huomaamaan meidät, niin luultavasti on jäänyt kauhistelemaan kylähullun menoa:)

Mantalla oli koko matkan aivan kamalat menohalut... ei yhtään kuunnellut - seeeiiis... komentoa ja Alliki vielä siinä säesti vauhtia, niin pikkasen kyllä jännitti jotta noinko hengissä selvitään kotiin:)- Selvittiin.

Nyt onkin tiedossa tiukka viikko. Tero lähti Hellsinkiin viikoksi ja sehän tarkoittaa sitä, että kaikista hommista on selvittävä yksin ja sisulla. Kummasti töiden jälkeen riittää kotona hommaa, koiria, lämmityshommaa jne...ja minä kun simahan jo ennen kun Salkkarit alkaa;) Huh huh... jospa sitä tässä.

Piristävää oli tälle päivälle nähdä Ellistä:) Meidän täytyy saada kahveet sovittua...mahdollisimman pian!