Kaisa:
Mietin, että puunaanko Airaa vai teenkö Maikulle tai Pesoselle verijäljen. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tein jonkinmoisen jäljen, ja pähkäilin, että onko aloittelevan koiran parempi jäljestää heti vai vasta huomenna, kun on luvattu sateita. Päädyin jäljestämään heti jäljen teon jälkeen, sillä osa jäljestä meni ojan pohjaa pitkin. Vesi olisi lillutellut veret pitkin ja poikin.
    Pesonen on jäljestänyt pentuna pienen verijälkipätkän. Pesoska oli siitä kovin innostunut. Tällä kertaa jälki oli TODELLA JÄNNITTÄVÄ. Pesonen ei meinannut lähteä liikenteeseen. Piti itse mennä vähän matkaa edellä. Sitten Pesonen lähti tosi hitaasti etenemään jälkeä. Taivas tummui, niin tuli mieleen ajatus, että ukkosen alle jäädään. Siinä Pesonen haisteli verijälkeä matalana ja hiippaili eteen päin. Välillä tuli hairahduksiakin. En antanut mennä kovin kauas. Välillä Pesonen osasi palata ihan itse jäljelle. Vähitellen koiralle tuli varmuutta ja vauhtia. Yhdessä kohdassa oli kaatunut iso kuusi, jonka juurissa oli multalaatta. Pesonen varmaan tuumaili, että tuo on se hirviö, joka on ruiskutellut verta pitkin metsää. Piti nuorta koiruutta rohkaista eteen päin :) Mukava oli jäljestää. Jäi hyvä mieli! Nyt olisi etsittävä jostain lisää verta ja jos jäljen päähän saisi sorkan tai jäniksen. Minulla kun ei ole sellaisia. Viime kesänä kaupoista ei edes löytynyt verta! Alkaa olla harvinaisuus, kun nykyajan immeiset ei leivoskele verilettuja ja keittele mykyjä. Eli jos jollain on myydä jäljestystarvikkeita, niin otapa yhteyttä :)

PS. Nyt sataa ropsauttelee. Kerettiin onneksi sisätiloihin.