Kaisa:
Nyt on kyllä mielessä kaikenlaista. Mitenkä jutut muotoilisi? Firmalle olisi muutosmahdollisuuksia, haluaisin Riikan meille töihin, eläimilleni pitäisi saada uudet tilat, minusta on netissä taas jälleen kerran vaikka minkälaisia valheita jne. Katsotaan, että mitenkä kaikki asiat lutviutuvat! Kertoilen sitten, jos jotakin tapahtuu. Vai junnataanko vielä jonkin aikaa samaan malliin? Mutta jossakin vaiheessahan meidän on häivyttävä Har-Min kanssa liiketilasta, sillä rakennus puretaan. En tiedä milloin. Toissa talvena minulle sanottiin, että kymmenen vuoden sisällä ja viime talvena sanottiin, että viiden vuoden sisällä. Kylläpä se aika juoksi nopsaan...
Ja noiden nettijuttujen kohdalla taitaa olla parasta vain ummistaa silmät ja jatkaa matkaa etiä päin.

Muutkin ovat kirjoitelleet, että ovat kaivaneet talvikamppeet kaapista. Niin minäkin. Talvitakkia niskaan ja hanskat kätösiin. Ja eikun sadetta päin. Aamulla kävin lenkkeilemässä Sellan ja Alviksen kanssa hiekkatiellä. Vastaan loikki rempseästi pupujussi. Se vain tuli lähemmäs ja lähemmäs. Ajattelin siinä, että meinasiko se tehdä sulavan ohituksen? Ei sentään. Kyllä pupuski pysähtyi ja päätti loikkia sinne mistä oli tulossa. Ibbejen starttinappulat painautuivat pohjaan. Oli siinä taas pitelemistä, kun koirat olisivat halunneet lähteä metsälle.
    Seuraavassa mutkassa taaperteli kaksi sorsaneitiä/-rouvaa. En ehtinyt kysymään, sillä niille tuli niin äkkinäinen lähtö. Siinä vaiheessa mietin, että minne eläinpuistoon minä olen saapunut :) Ja kohta se aluksi näkemämme jänis oli taas näkyvissä. Nyt sille tuli niin kiire lähtö, että vesi vain lensi korkealle, kun se spurttasi pellon pientareelta karkuun. Ja toinenkin jänis hoksasi lähteä karkuun koirapahasia. Sella päätti siinä vaiheessa, että hän tosiaan haluaa metsälle ja aloitti hirmuisen vouhkaamisen äänien kera. Yritin sitten hiljentää koirulaista, sillä olimme juuri naapurien kohdalla...
    Mitenkähän pitkään naapurit sietävät meitä? Karkulaiskoirat ovat useamman kerran menneet moikkaamaan lähimpiä naapureita. Yksikin päivä tuossa keväämmällä Rimi-vanhus päätti lähteä livohkaan pihalta. Viimeksi tämä kaveri on karannut uhmaikäisenä penikkana noin 11 vuotta sitten. En osannut arvata, että juuri sinä päivänä Rimi haluaa reissata. Aamu meni koiraa etsiessä; metsistä, 5-tien reunamilta jne. Aamu kului tosi hyvin! Ja ehdin siinä jo miettiä, että eipä tarvitse lähteä mätsäreihin, joita Johannakin on järkkäilemässä... Lopulta lähdin etsimään Rimiä naapureiden suunnalta. Silloin sieltä päin oli kuulunut laukauskin. Ajattelin, että se siitä sitten. Haetaanpa Rimpan ruumis kotia. Mutta ei asia niin mennyt. Rimi loikoili naapurin kuistilla. Vanhus oli aika hämmentynyt. Yritti ängetä sisällekin naapuriin. Talon mies sanoi, että siinä se koira on pitkän tovin ollut. Ja lapsetkin ovat leikkineet sen kanssa. Minä olin mielessäni ihan kauhuissani, sillä Rimi on melkein koko elämänsä ajan ollut aika villi tapaus. Onneksi mitään ei sattunut. Ja Rimi onkin kyllä rauhoittunut iän myötä.
Ja siihen loppui reissut. Rimi on ulkona vain valvotun silmän alla, jotta dementia ei pääsisi vanhusta yllättämään! Ja suurin osa muistakin koirista ulkoilee vain hihnassa, jotta karkureissuja ei enää pääsisi tapahtumaan.


Alvis sadelenkin jälkeen



Sella


Saiskos niitä herkkuja?