Kaisa:
Tosiaan kävin viime viikon keskiviikkona lääkärissä kipujeni takia. Ei selvinnyt heti, että mikä minulla on. Lääkäri passitti minut heti taksilla sairaalaan näytteidenoton ja tutkimusten jälkeen. Taksikuski kysyi siinä, että mennäänkö normaalia vauhtia vai onko tosi kiire. Minä siinä, että mennään normaalia vauhtia...
Kuski oli sitten hevosmiehiä. Tiesi Markunkin ja Tinker-porukan.

Sairaalassa minut tutki samana päivänä kolme lääkäriä. Eikä meinannut vieläkään tulla selvyyttä asiaan. Kaksi oli sitä mieltä, että sisuksissa on tulehduspesäke. Kolmannen lääkärin piti todistaa, että umpisuolessa ei ole häikkää. Pikaisen tutkimuksen jälkeen sanoi, että se on ok. Eikun vaan lääkkeitä ja nestettä suoneen ja suun kautta. Odottelua riitti. Ja kylmää. Välillä sairaalassa kuume oli 39 astetta. Ja selvyyttä ei meinannut tulla, että leikataanko minut vai ei.

Seuraavana päivänä minut tutki taas eri lääkäri. Hän teki uuden löydöksen, "makkaran". Riikan mukaan se oli juhannusmakkara, joka oli luiskahtanut väärään paikkaan. Tämä lausahdus piristi edes hiukan päivää :) Lääkäri ei ollut varma, mikä minua vaivaa, mutta hän sanoi, että minut leikataan samana päivänä. Ja niin tehtiin. Osittain pahoin tulehtunut umpisuoli sai kyytiä. Kivulias toipuminen alkoi. Ylimääräisiä troppeja sai, kun niitä pyysi. Siten kivut pysyivät jonkun aikaa poissa. Unilääkkeitäkin otin yhdessä vaiheessa (ennen kuin minut oli leikattu), mutta ei niistä oikein ollut apua. Näitä lääkkeitä tarjottiin myöhemminkin, mutta sanoin, että en ota niitä. Vaikka en ollut nukkunut oikein koko yönä.
Ja pian piti jo lähteä kävelemään ja ruveta ensin syömään huoneessa ja sitten aulassa. Ja suihkuunkin piti ruveta jo köpöttelemään.

Takapakkia tuli, kun yöllä yrjöilin ja räjäyttelin pönttöä. Siinä meni haaveet kotiin pääsystä. Sain suoneen pahoinvointiin lääkettä, mutta ei se oikein auttanut. Hoitsun kommentti olikin: "Taasko sinä oksennat?" Mitä siihenkin olisi vastannut? "Ei kun leikin vaan..." Henkilökunta oli kyllä yleisesti ottaen mukavaa, ei siinä mitään :)
Eilen sitten söin pakolla ja yritin pitää ruoat sisuksissa. Sain kuitenkin luvan lähteä illalla kotiin, sillä en ollut yrjöillyt ja suostuin vähän kävelemäänkin. Kotona odotti innokkaat lupsuttajat, Sella ja Alvis. Piti hiukan rauhoittaa niiden toimintaa :) Rimi ei pahemmin minusta välittänyt. Keskittyi haistelemaan vain oven alta jotain hajuja.

Ensimmäiselle huonekaverille tehtiin leikkaus tähystyksellä. Hän pääsi kotiin jo seuraavana päivänä. Kyllä hiukan kismitti, kun itse joutui jäämään sänkyyn vielä niin pitkäksi aikaa. Ja toinen huonekaverini, jolle on tehty suolistoleikkaus, on aikamoinen sinnittelijä. Terveisiä vain sinulle, jos luet blogia!
Ja tässä sitä suunnittelen töihin lähtöä. Jos siellä pärjäisi vähän aikaa käskijänä. Minähän en voi esim. nostaa mitään pariin viikkoon. Olen vain siis suunpalttina.

Ja taas tänään pitäisi tulla sen ulkovaraston. Katsotaan, tulisiko se vihdoin ja viimein!