Kaisa:
    On niin kiirettä, että perässä en pysy. Olen tainnut muutaman kerran aikaisemminkin tämän kirjoittaa blogiin! Toivon, että saisin olla enemmän kotona, koska ei kerkee, kun hoitaa eläimet ja nukkua. Toisaalta pitäisi olla enemmän töissä, kun siellä jää toistuvasti jotkut hommat hoitamatta. Esim. siivoaminen on jäänyt molemmissa paikoissa vähiin. Lasselle ehdotinkin, jos tänään siivoiltaisiin kotona... Lisäksi töihin pitäisi pystyä ottamaan enemmän vastaan trimmiasiakkaita.
Ja eilen mietin, että saisipa sunnuntaina tehdä sitä mitä haluan, eikä sitä mikä on pakko. Pääsenkö sopuratkaisuun?
      Pentunäyttelypäivä lähestyy. Messariin ensi kuussa lähtee Shakiran vauvoista Pesonen, Sakke, Simo, Muusa ja Mosku. Neljä ensimmäistä täältä Savosta. Mukaan lähtee myös Aira sekä Sylvi-terrieri. Kuulin, että näyttelyihin tulee lisäksi Airan veikka. 
Nämä neljä ensimmäistä mäykkyläistä nypin ensin alas ja tällä viikolla näyttelykuntoon. Toivottavasti kaikki on ok :) Tai jos rehellisesti sanon, niin Pesosta en ole nyppint alas, kun sillä on sen verran niukka turkki.
      Merika-kasvattaja lähetti näyttelyrusetin. Sitä en ole vielä Airan tukkaan laittanut. Ollaan harjoiteltu rusetin pitoa itse tekemällä koristeella. Airan turkki on kasvanut, ainakin minun mielestä, ihan kivasti. Peräpäähän olen jo laittanut ponskareita ulkoilua varten. Näyttelyihi tulee Airan laitossa auttamaan Svetlana. Suuri kiitos hänelle jo etukäteen! Voihan se vielä olla niin, että yorkki- ja mäykkykehät menevät päällekäin. Ja minä olen lupautunut esittämään mäykkyläisiä.
      Aira sai periksi ja nyt se nukkuu sängyssä. Lasse antoi luvan. Aira nukkuu Lassen jalkopäässä sekä Lassen päällä. Joskus se hivuttautuu Lassen kasvojen luokse, eikä siis anna nukkua. Airan peti on ihan tarpeeton. Pistetäänkö myyntiin? :)
    On jäänyt kertomatta huutokauppakäynnistäkin. Tuhlattiin Lassen kanssa ihan urakalla. Jännää puuhaa, kun ei oikeastaan ole tullut käytyä huutokaupoissa. Jos osaa huutaa oikeassa välissä, niin tavaraa voi saada todella halvalla. Osa tavaroista jäi huutamatta, kun kukaan ei avannut suutaan. Esim. hienoja kattokruunuja olisi siten voinut saadav vaikka 10 eurolla. Me huudettiin yksi painava kruunu. Isommalla summalla kuitenkin. Ensi yrittämällä se ei pysynyt katossa. Lassen piti laittaa vähän vahvistuksia kiinnikkeisiin. Huudettiin myös jättiläismäinen antiikkiuustuotantoa oleva koristeellinen kirjoituspöytä, joka vie työhuoneesta puolet. Tai jos taas rehellisiä ollaan, niin Lasse hävisi huudon, mutta viimeisenä huutanut henkilö möi pöydän meille. Lasse fiksasi siitä tietsikkapöydän. Lasse kysyi, että rakentaako hän päälle hyllyn. Ihan hyvä idea muuten, mutta ei sieltä yllä ottamaan tavaroita. Pitäisi kiivetä pöydälle, jotta yltäisi hyllyyn.
    Aluksi minä ymmärsin, että Lasse ostaa pöydän ja myy sen sitten eteen päin. Lasse rupesi kuitenkin heti huutokaupan jälkeen tyhjentämään työhuonetta...
      Minä halusin huutokaupasta mahonkivaatekaapin. Se odottaa vielä kasaamista. Sitten mukaan lähti myös pari tuolia sekä marmorinen shakkipöytä, siis pöytä, ei pelkkä lauta. Rahat riitti vielä pikku romppeeseen. Olisi siellä ollut muutakin ihanaa. Osa näistä huonekaluista jäi huutamatta. Huutokauppiaat palaavat jälleen ensi vuoden alussa. Rahoja siis sivuun pistämään :)
    Olen ruvennut keräämään sellaisia sanontoja, joille olen myös saanut taustatietoa. Eli mistä sanonta on peräisin. Jos sinulla on mielessä sanontoja taustatietoineen, niin niitä saa lähettää minulle. [email protected].
Olen välillä yrittänyt järjestellä sanontoja läppärillä sängyssä ennen nukkumaan rupeamista. Ja tietäähän sen, miten siinä, miten käy; pää alkaa nyökkimään :)