Kaisa:
Kun nuo pakkaset alkaa, niin menee kyllä vähän aikaa totutellessa niihin. Ratsastusta varten olen kaivanut esille kaikki toppavaatteet. Siihen kun lisäsin vielä turvaliivin, niin satulaan kiipeäminen ja satulavyön kiristäminen kävivät alkujumpasta. Hiki tuli! Muutoin paksummat vaatteet ovat olleet jo tarpeen.
     Maamuska ei ole halunnut ravata lenkeillä, kun on niin kova maa. En toki sitten ole pakottanut sitä siihen touhuun. Harjoitukset jatkuvat, kunhan saadaan lunta. Sääkartoilla on useamman kerran näkynyt hiutaleen kuva, mutta aina lopulta nappaavat sen pois... Ensi viikolle oli taas laittettu lumisadetta.
   Mitäs vielä? No, on tullut todettua, että hevonen syö kuin hevonen. Mammiaisen suurpaali alkaa olla lopuillaan (ei tullut meille ihan kokonaisena). Tilasin maatilalta useamman paalin kerralla. Isäntä itse ehdotti, että toisi kuorman meille. Ystävällistä :)
    Frettirintamalla on suht rauhallista näin talviaikaan. Poikien hormonit eivät niin hyrrää. Mutta Lassen mukaan päivä alkaa kohta pidentymään. Onko totta? Valoa kaivataankin! Alkaa pikku hiljaa kyrsiä pimeässä lenkkeily ja muiden ulkohommien suorittaminen. Ja mua väsyttää.... Kirkasvalohoitoa kehiin! Ei vaan ole meillä semmosta lamppua.
    Jokohan pilkkijät rynnivät aamun sarastaessa jäälle? Minä arvaan, että kyllä. Viimeksi näin pilkkijöitä sinä aamuna, kun Mammiainen tuli meille. Taisi olla melkein vetten päällä kävelyä.