Riikka:

Oli ihan pakko soittaa Korkeasaareen ja kysyä neuvoa. Meidän talon edessä; puistossa on lokkiemo ja taapertava poikanen. Poikanen todellakin taapertelee ympäriinsä ja huutelee maasta mammalleen. Emo sitten kirkuu korkeuksissa ja hyökkäilee ihmisten päälle, jos he erehtyvät liian lähelle jälkikasvuaan. Minuahan tilanne kovin säälittää, koska kaikki ihmiset eivät ole kovin ymmärtäväisiä. Luultavasti monet ärsyyntyvät hyökkäilevästä lokista tajuamatta, että sehän todellakin vain turvaa pienokaistaan.

Soitin siis Korkeasaareen ja kyselin täytyisikö tilanteelle tehdä jotain, ettei esimerkiksi poikanen jää auton alle tai joku ilkeämielinen ihminen kiusaa lokkiparkaa. Minulle kerrottiin, ettei asialle voi tehdä mitään ja tilanne kestänee noin kaksi viikkoa. Nyt ei voi muuta kun toivoa, että emo ja poikanen saavat olla rauhassa kunnes pienokaisen siivet kantavat ja se voi lentää turvaan:)

Neelan kasvattajan kasvatit (Aspehaugens) pärjänneet Ruotsissa:) http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum7/HTML/002593.html

Kaisa:
Julkaistiin Riikan kanssa näköjään päivän jutut yhtäaikaa eri otsikoille. Minä siirrän tarinani Riikan kirjoituksen alle. Minun otsikko oli "Puhelin kadoksissa".
Tämä päivä meinasi alkaa huonosti, kun huomasin aamulla sisälle tultuani, että työpuhelin ei olekaan takin taskussa. Sitten piti varmuuden vuoksi tarkistaa pöydät läpi, että jos olisi jo ajatuksissaan laittanut puhelimen jollekin tasolle odottelemaan. No ei löytynyt. Onneksi olin lenkin jälkeen katsonut kelloa puhelimesta, niin oli lyhyempi reitti kuljettavana läpi. Lenkin jälkeen kävin keräämässä eläimille heinää.
    Lassen puhelin kouraan ja omaa foonia etsimään. Olen pitänyt puhelinta äänettömällä, sillä soittoäänet ovat alkaneet rassaamaan hermoja. Lopulta puhelin törisi ja välkkyi pellon pientareella. Olin jo melkein menettänyt toivoni löytymisen suhteen. Ja entäs jos kapistus olisi loiskahtanut ojaan tai muuhun jorpakkoon. Ei olisi löytynyt puhelinta ei...
    Lasse on innostunut hankkimaan kotiin uutta tekniikkaa. Tänään se roudailu alkaa. Jutut ovat menneet minulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En tiedä mitä kaikkea meille on edes tulossa. Mutta kuulemaa halvalla saadaan... Lasse kysyi, että saako hän hankkia laitteet. Sanoin, että minulle on ihan sama, että hankitaanko laitteita vai ei. Minua ne ei oikein kiinnosta...enkä ymmärrä niiden päälle.
Minä pärjään ilman kotiteatteria jne. Mutta jos minä saan esim. pitää eläimiä ja käydä koiranäyttelyissä, niin saa tuolla miehen puolikkaallakin olla omat harrastuksensa :)