Kaisa:
Sain kuunneltua Täällä pohjantähden alla sarjasta ykkösosan. Viikohan tuossa taisi vierähtää. Sitten aloitin Kalevalan. Ei voi ajatus kyllä yhtään herpaantua tai ei pysy tarinassa mukana. On teksti sen verran vaikeaa.  Ei kaikki mene tajuntaan... Kypeneksi kyyetteli jne. Virpi ja panu -sanatkin olivat joukossa. En tiedä mitä ne tarkoittavat. Osan kohdista tajuaa, kun ne liittyvät tekstikokonaisuuteen. Irralisina ei tarkoitusta tietäisikään.

Irrotin Mammiaiselta aamusella kengät. Aikamoista touhua, kun en ole koskaan sellaista tehnyt. Irtosivathan nuo, kun vähän ähräsi ja piti pintansa. Kovasti Maamuska yritti vetää takasia pois, kun olivat minun ronkittavina. Ja voi sitä huokailun määrää, Maamuskan siis :) Ja voi minun selkä raukkaa. Se kun ei meinaa kestää pitkään kumarassa oloa. Aina tulee mieleen taimitarhalla työskentely, kun joutuu kumartelemaan ja selkä alkaa vihoittelemaan. Työpaikalla ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun työnteko oli yhtä helvettiä.

Mutta nyt kirmaan koirien kanssa lenkille (punkkien syöteiksi), ennen kuin alkavat koputtelemaan huomauttelevasti olkapäähän! Heh :)