Riksu:

Voi että minä nautin kahden lumettoman talven jälkeen tästä mahtavasta lumen määrästä:) Ihanaa!!! Lisäksi koirien riemua on mukava seurata... Mennään tuolla lumihangissa hirmuisilla loikilla eteen päin... Tero oli kuulema eilen juossut kolmen koiran kanssa hangissa ja heittäytynyt välillä lumeen... Ihmiset kattelleet kummissaan moista touhua!

Sitä minä ihmettelen, että missä kaikki aurauskalusto oikein  piileksii... Savossa kun satoi parikin hiutaletta, oli traktorit sun muut pelit auraamassa lunta.... Ihmiset kolailivat jne... Täällä ei todellakaan kukaan tee mitään! Kaikki vaan tuntuu olevan, että "IIIK" lunta.... Heh... Näköjään myös autoilijat unohtavat autokoulun opit,,, Nyt voi vaikka parkkeerata auton suojatielle...siis siihen reunaan, kun ei muuallekaan pääse. Minä sitten manailen sitä, ettei sitä vähää pääse suojatietä ylittämään... Normaalioloissahan kadun varret ovat autoja täysi... siinä sitten saa melkein tuurilla loikata suojatielle ja toivoa, ettei kukaan aja päälle. Nyt on lisäksi loskaa puoleen väliin suojatietä, eli eka yrität löytää sinne suojatielle,,, huomaat olevasi puolessa välissä ja toivot, ettei kukaan aja päälle... Aikamoista puuhaa....MISSÄ ON KAIKKI AURA-AUTOT!

Kaisa:
Viikonloppuna sain Rautavaaralta (en tainnut mainita, että käytiin Lassen veljen kihlajaisten kunniaksi kahveella) sukset sekä sauvat (lyhyet->hankittava toiset) ja eilen löysin onnekseni kirpparilta sopivat monot. Kirpparin pitäjä oli jo aiemmin sanonut, että jos monoissa pitää olla se metallirenkula edessä, niin sellaisten monojen löytäminen on hankalaa. Mutta miekkonen kävi kaivelemassa takahuonetta, niin sieltä löytyi sopivan isot monoset minun kinttuihin! Työntekijät kerkesivät jo lupailemaan, että katselevat Kuopion puolelta monoja, kun heidän hyllyistään ei löytynyt. Mutta pääsinpäs kuitenkin jo eilen illalla hiihtämään koirien kanssa. Aluksi mietiskelin, että uskaltaako sitä valjastaa koiria eteeni, kun on kulunut ainakin kymmenen vuotta siitä kun olen hiihtänyt viimeksi. Päätin, että kyllä valjastan Sellan sekä Alviksen, muuten koirien ulkoiluttamiseen menee koko ilta. Pitää vielä tuunailla vetovälineitä. Jatkossa pitää koirat sitoa vaikka kaulapannoista yhteen, sillä nehän huuhelsivat ihan eri suunnilla.
    Aluksi harjoittelimme meidän pihatiellä otsalamppuni valossa. Matkan teko oli aika tökkivää, kun auraaja oli innostunut käymään meilläkin. Ei se aiemmin ihan näin innokas ole ollut, kun viime talvena kerkesin välillä kolata koko pihan ennen traktorin tuloa. Pysyin soranäkymistä huolimatta pystyssä. Päätin, että käydäänpä kokeilemassa myös pellolla (törröttävien heinien keskellä :) ). Siellä olinkin sitten jo turvallani eikä matkanteosta meinannut tulla mitään. Koirat jäivät laiduntamaan jne. Ja välillä koirat sanoivat, että ei meidän tartte vetää, kun eihän ennenkään ole saanut lenkillä vetää! Uudet yritykset ehkäpä jo illalla :)