Riikka:

No niin... ei ole ollut Kaisalla eikä minulla mitään motivaatiota kirjoitella tänne blogiin. Viikon takainen ilonpäivä on muuttunut aivan kamalaksi kaaokseksi ja suruksi. Sellalta siis ei ole tullut maitoa koko tänä aikana ja se on kärsinyt krampeista. Alussa juostiin lääkärissä sekä emon vaivojen, että pentusten masuongelmien kanssa.. (Kaisa voit kirjoitella tarkemmin halutessasi). Eli elämä pentujen kanssa on ollut todellakin elämän ja kuoleman taistelua. Pentuja on menehtynyt matkan varrella. Nykyään kun näen kännykässä vilkkuvan soittajana Kaisan niin sydän hyppää kurkkuun, sillä hän on soittanut kuolemanuutisia useampaan otteeseen. Näin sitä ehdollistuu tommoseenkin:( Pentuja on enää jäljellä kaksi urosta. Pennuillehan olisi ollut tiedossa jo koditkin,joten suru ei kosketa ainoastaan meitä vaan niitä koteja jotka on odotelleet pentujaan jo piiiitkän aikaa. Näin ollen Sella ei varmastikaan enää tule emoksi, eiköhän me jo uskota, että hoivaamisvietistä huolimatta Sellasta ei ole mammaksi.

Minä olenkin nyt sitten hoidellut nuo Har-Mi hommat. Selvinnyt toivottavasti kunnialla inventaariosta. Asiakkaat ovatkin kyselleet kovasti Kaisan perään. Kaisa Sirpa? lähetti terveisiä...olikos se Sirpa se mukava rouva joka meillä aina käy ja meitä muistaa:)

Moni on hoksannut, että olen Kaisan sisko.Ollaan kuulemma niin saman oloisia. Kovasti sinua taidetaan töihin odotella kun niin moni on tottunut siihen, että hoidat asiat.

Toivottavasti äitiä piristi eiliset kukkaset:) Mukavia pikku yllätyksiä kesken työpäivän. Ootte kaikki rakkaita