Kaisa:
On vierähtänyt useampi päivä ilman kirjoittelua. Riikka ja Tero pyörähtivät käydä. Aika meni taas liaan lujaa. Ei käyty pitkällä lenkillä, ei kerätty kiviä, ei käyty soutamassa meidään uudella veneellä, joka saatiin Lassen mummon perintötavaroista jne. Mutta rennosti tuli kuitenkin otettua. Tämän juhannuksen petanquemestaruus meni pojille. Meidän vuoro on taas voittaa ensi juhannuksena :)

Kävimme muut paitsi Lasne Pyykankankaalla sukulaisten luona saunomassa, pelailemassa pienimuotoisesti golfia ja saunomassa. Ja tietenkin syömässä Päivin laittamia herkkusia :) Poijjaat ja Riikka myöskin ampuivat ilmakiväärillä. Kyllä oli mukava käydä pitkästä aikaa ulkosaunassa.

Mutta kohtahan me Riikka taas nähdään, kun tulet viettämään meille kesälomaa!

Juhannuksena kaveri laittoi viestiä, että heillä on piha täynnä koiria, kun niitä vilistää 5 kpl. Minä puolestani vastasin, että meillä niitä on ihan 10 kpl :) Ei se kyllä aina tunnu, että meillä on niitä yhteensä niinkin paljon.

Eilen oli uinti- ja soutupäivä. Aamulla kävimme testaamassa venettä Lassen ja Sellan kanssa. Sella ei ole koskaan uinut. Silti se osasi uida vallan mainiosti. Vähän oli ilme kyllä kauhistunut kaverilla, kun jalat eivät enää yltäneetkään pohjaan. Ja veneessäkin oloon Sella varmasti tottuu pikku hiljaa. Tyttönen käveleksi veneessä edes takaisin, mutta kyllä sen ymmärtää.
    Seuraavaksi oli Alvaron vuoro. Olen ajatellut, että kyllä koira kuin koira osaa varmasti uida edes jotenkin. Sillä tavalla siis, että pysyy pinnalla. Ja telkkarissa oli eilen ohjelmaa koirien uimisesta. Täti sanoi napakasti, että kaikki koirat eivät osaa uida. Ja minähän en tuota uskonut. Mutta, mutta. Tähän väliin pitää sanoa, että Alvaro ei osaa uida! Koko koira oli vaikea saada edes järveen. Alvaro yritti loikata tilaisuuden tullen veneeseen. Ja arvatkaapas oliko se vaikea saada takaisin veteen? Kun Alviksen jalat eivät yltäneet järvessä enää pohjaan, niin se kauhoi hurjasti etujaloillaan. Alvaron etukroppa nousi aika ylös, ilme oli kauhistunut, suusta tuli itkua ja Alvis tarrautui hihnaan etuhampailla kuin viimeiseen oljen korteen. Teimme veneellä vain pieniä kiekkoja, jotta koirat oppivat pikku hiljaa uimisen taidon. Mutta en tiedä tulee Alviksen kanssa tästä yhtään mitään!
    Viimeiseksi kävin uittamassa Esteriä ja Adenaa (ilman venettä). Esteri on vesipeto. Se menee uimaan ihan itsestään. Ei tarvitse välttämättä heittää edes mitään haettavaa. Esterin tytär oli taas toista maata. Adena ei ole ennen uinut, ja jos siltä olisi kysytty, ei olisi uinut ensimmäistä kertaakaan. Hienosti se näköjään osaa uiskennella, tasaisesti ja hillitysti. Mutta näköjään vesi ei neitiä kiinnosta. Pitää sitä kuitenkin jossain vaiheessa kokeilla veneen perässä uittamista!

Riikkanen:

Kiitos vaan kaikille ihanasta "lomasta". Juu ei todellakaan uskoisi, että ihan kymmenen karvakorvaa pyöri samassa taloudessa, kun olemme Kaisalla kylässä. Meikäläisen koiruudet olivat taas aivan rättiväsyneitä, kun palasimme kotiin. Koiruudet kun eivät malta nukkua maalla. Täytyy vahtia kokoajan ja kaikkea. Neela reppana varsinkin pikkuisen "pihalla" :)

Pelimestaruus todellakin meni poijille,mutta takasinhan me se otetaan, ehkäpä jo ennen ensi juhannusta... sitten kesälomalla. Torstaina kävimme pesemässä hirmuisen määrän mattoja. Samalla reissulla törmäsin Jaanaan, hänellä oli aivan hurmaava Otso poika. Siis saksurin ja valkoisen paimenkoiran 10 viikkoinen pentu. IHANA!Päivän kruunasi sitten Pykärillä käyminen. Siellä  saunominen oli tooosi kivaa ja minä tykkäsin kovasti ampumisesta. Aluksi en osunut koko pikkuruiseen tauluun, mutta Joksi hiukan opasti mitä tähtäimestä täytyy näkyä; niin jopas vaan alkoi tauluun reikiäkin syntyä! Hih!

Se on tylsää, että asumme niin kaukana "kotoa". Koko ajasta kun menee reilu kymmenen tuntia aina yhteensä autossa istumiseen, siis edes takaisin kun ajattelee. Se on aivan liikaa.

Kiitos siiis vielä kaikille vieraanvaraisuudesta. Laitankin tuohon vielä kuvia nähtäväksi mukavasta reissusta.

Tankkaus menomatkalla

Neuppa portailla

Kaisan ja Lasne hieno koti:)

Esteri,Oiva,Adena,Joose,Alli,Rimi,Alvaro ja Sella.Kaiken keskellä Kaisa!

Tässä on niinku hirven sorkan jälki:)

Esteri ja Neuppanen leikkii

Ja mattopyykillä. Piti sitten mennä pyykkäämään matot ihan viiden sadan kilometrin päähän...Ai niin.Neela ui sitten ekan kerran ihan vahingossa. Neela astui likoamassa olevan maton päälle, luullen tietenkin, että sen päällä voi seistä. Hupsis ja koiruus oli järvessä! Heh...

Joksi ja Tero tutkailee maalitaulua

Ai niin, tehtiin sitten vielä taytekakkukin kaikkien muitten herkkujen lisäksi.Paino nousi varmaan monta kiloo tällä reissulla...AARGH!